Muut hulevesirakenteet

Oja on maahan kaivettu peittämätön uoma, jonka tarkoitus on tietyn maa-alueen kuivattaminen, kasteleminen tai muu veden johtaminen. Painanne on rakennettu avoin, loivareunainen ja yleensä kasvipeitteinen hulevesien johtamisrakenne.

Hulevesien johtamista avoimilla järjestelmillä edistetään hulevesiviemärissä johtamisen sijaan siellä missä on tilaa tai missä hulevesien kokonaishallinta sitä edellyttää. Hulevesisuunnittelussa käsitetään pintajohtamisjärjestelmät osaksi verkostoa, jolloin hulevesijärjestelmä voi sisältää sekä putkitettua osuutta että maan pinnalla kulkevaa osuutta.

Ojat voivat olla putkitettuja myös puistoraittien ja katujen alitusten kohdalla. Rajaojan putkitukseen tarvitaan aina naapurin suostumus, kun toimenpiteet kohdistuvat toisen omistamalle alueelle. Kaupunki ei lähtökohtaisesti myönnä/käsittele lupia rajaojien putkituksille. Kaupungin kunnossapitovastuulla olevaa kadun varrella tai puiston reunalla kulkevaa ojaa ei saa putkittaa ilman poikkeuksellisia perusteluita.

Nykyiset ojat tulisi säilyttää avoimina. Esimerkiksi asemakaava-alueella muun muassa yleisten alueiden ojat kuuluvat kaupungin kunnossapitoon. Kiinteistön omistajat vastaavat ojista omilla alueillaan, vaikka ne palvelisivat vain yleisiä alueita. Ojia käytetään muun muassa katurakenteiden kuivatukseen ja hulevesien hallitsemiseen.

Avo-ojiin liittyvät ohjeet

InfraRYL 14330 Avo-ojat ja -uomat. Rakennustieto Oy.

Padoilla tarkoitetaan tässä yhteydessä lähinnä hulevesien hallinnassa käytettäviä vettä padottavia rakenteita. Patorakenteita hyödynnetään puistojen allastuksissa, kalateissä ja kosteikkojen sekä tulvatasanteiden perustamisessa.

Patorakenteet tulee suunnitella kokonaisuutena ottaen huomioon niihin liittyvät uomat, altaat ja muut pintavesien hallintaan vaikuttavat rakenteet. Patorakenteet edellyttävät vallitsevien hydrologisten olosuhteiden huolellista selvitystä ja yleensä myös vesilain mukaista lupaa.

Padon mahdollinen patoturvallisuuslain mukainen luokittelutarve tulee selvittää tapauskohtaisesti patoturvallisuusviranomaiselta. Yleensä pienimuotoisista hulevesien hallinnassa käytettävistä patorakenteista ei aiheudu luokittelua edellyttävää vaaraa.

Veden vapaassa purkautumisessa vedenpinnat määräytyvät suoraviivaisesti padon harjan pituuden, korkeustasojen ja muotojen sekä vallitsevan virtaamatilanteen perusteella. Jos padon alavirran puoleinen vesi vaikuttaa purkautumiseen, niin ala- ja ylävirranpuoleiset vedenkorkeudet tulee ottaa huomioon laskennallisesti eri virtaamatilanteissa.

Usein patojen vaikutuksia vedenpintoihin tarkastellaan virtausmallinnuksella, jossa otetaan kokonaisvaltaisesti huomioon myös muut ympäristön hydrologiset tekijät.

Virtaamien ja vedenpintojen vaihtelu on patojen yhteydessä yleensä huomattavaa. Alivirtaamatilanteita varten pohjapadon tai ylisyöksypadon harja varustetaan usein alivirtaamauomalla. Ylivirtaamatilanteissa padon purkautumiskyvyn on oltava riittävä ylävirran puoleisen alueen tulvimisen välttämiseksi.

Patoihin liittyvät ohjeet

InfraRYL 14330 Avo-ojat ja -uomat. Rakennustieto Oy.

Putkilla johdetaan hulevesiä maan alla siellä, missä avoimia järjestelmiä ei voida hyödyntää. Hulevesiviemäröinnin ensisijaisena tehtävänä on koota ja johtaa pois katu-, tie- ja piha-alueilla sekä rakennusten katoilla ja salaojajärjestelmässä muodostuvat hulevedet.

Hulevesiviemäröinti pyritään järjestämään painovoimaisesti luonnollisia valumareittejä mukaillen ja luonnolliset valuma-aluerajat huomioon ottaen.

Hulevesiverkostoon kuuluvat viemäriputket luokitellaan yhdys- eli viiksijohtoihin ja tontti-, kokooja-, pää- ja runkoviemäreihin, joista runkoviemäri on putkikooltaan ja yläpuoliselta viemäröintialueeltaan suurin. Runko- ja pääviemärit sijoitetaan yleensä pääkaduille ja vastaavasti kokooja- ja tonttiviemärit nimensä mukaisesti kokooja- ja tonttikaduille.

Putket yhdistetään toisiinsa kaivoilla, jotka luokitellaan hulevesikaivoihin, tarkastuskaivoihin ja näitä pienempiin tarkastusputkiin.

Putkimateriaali valitaan suunnittelukohteeseen tarkoituksenmukaisesti. Hulevesiviemäröinnissä minimiputkikoko on 225 mm halkaisija betonille ja 250 mm muoville. Putkimateriaalia valittaessa tulee arvioida kuormituskestävyys, ympäristövaikutukset (mikromuovit) ja virtausolosuhteet.

Rummut ovat vapaalta aukoltaan alle 2 metrin levyisiä putkirakenteita, joita pitkin vesiuoma alittaa väylän, radan tai muun virtausesteen. Rumpujen suunnittelussa ja rakentamisessa noudatetaan väylän pitäjän ohjeita. Rumpujen minimihalkaisija on 315 mm.

Kaarirumpuja voidaan käyttää kohteissa, joissa silta on liian kallis, mutta luontoarvot edellyttävät luonnonpohjan säilyttämistä. Riittävän leveänä se voi mahdollistaa myös kuivapolkukäytävän. Rumpujen purkupaikka eroosiosuojataan. Tyypillisesti rummut upotetaan 10-20 % halkaisijan verran uoman pohjaan. Asennussyvyyden tulee mahdollistaa virtavesien pieneliöstön liikkumisen.

Välpät ovat hulevesi- tai rumpuputkeen asennettavia säleikköjä, joilla estetään pääsy putkeen. Välppiä asennetaan hulevesiviemäreiden päihin ennen kaikkea turvallisuussyistä, jotta kukaan ei pääse ryömimään putken sisään. Välppiä asennetaan 500 mm ja sitä suuremmille putkille. Samalla vähennetään oksien ja muun ison roskan pääsyä verkoston sisäpuolelle. Välppä tarvitaan erityisesti ottopäähän (mistä vesi virtaa putkeen), tapauskohtaisesti harkiten myös purkupäähän. Rumpuputkissa suositaan pystyvälppiä, joiden rako on korkeintaan 15 senttimetriä. Ala-aukko kaloja ja pikkuroskaa varten, mitoitus suurimmasta kohdasta 20 cm. Suurempaa aukkoa voi harkita, jos oletetaan että putkessa on pysyvästi sorakerros.

Välppää ei suositella 1000 millimetrisiin tai sitä suurempiin putkiin. Välppä voidaan asentaa halkaisijaltaan 1000 millimetriseen tai sitä suurempiin putkiin ja rumpuihin, mikäli putki liittyy verkostoon tai siinä on kaivoja tai taitteita.

Putkiin, rumpuihin ja välppiin liittyvät ohjeet

InfraRYL 31200 Hulevesiviemärit. Rakennustieto Oy. 

InfraRYL 14350 Rummut. Rakennustieto Oy. 

Salaojilla tarkoitetaan rakenteiden kuivatukseen käytettäviä rei’itettyjä putkia. Salaojaputken pienin käytettävä koko on DN 100. Rakenteiden kuivatustarve on arvioitava tapauskohtaisesti. Erityistä huomiota on kiinnitettävä rakennettaessa ympäröivien alueiden alimpiin kohtiin. Maavesien paineellistuminen rinteiden alaosissa saattaa vaikuttaa huomattavasti salaojituksen toimintaan. Salaojajärjestelmä tulee tarvittaessa eristää ympäristöstä virtaussuluin (savisulku tms.)

Liikennealueilla ja sen vieressä käytetään salaojina kerrosrakenteisia PE- tai PP- putkia, jotka täyttävät standardin SFS-EN 9969 vaatimukset, tai muita yhtä pituusjäykkiä ja rengasjäykkyydeltään vähintään SN8-luokan PE- tai PP-salaojaputkia. 

Yhdistelmäputkia, jotka ovat päältä rei’itettyjä ja pohjasta umpinaisia putkia käytetään perinteistä salaojaputkea tehokkaampaan veden johtamiseen. Esimerkiksi rankkasateiden johtaminen suodatusrakenteista.

Salaojien laskuputkina käytetään reiättömiä PE-muoviputkia, jotka ovat liikennealueella vähintään lujuusluokkaa SN8 ja muilla alueilla lujuusluokkaa SN4.

Tarkastuskaivot ovat tyypillisesti umpikansilla varustettuja kaivoja, jotka palvelevat putkiston kunnossapitoa. Tarkastuskaivot sijoitetaan kaikkiin viemärilinjan pysty- ja vaakataitteisiin ja alusrakenteen oleellisiin muutoskohtiin.

Myös osuuksille, joilla ei ole taitteita tai muita muutoskohtia, tulee joka tapauksessa asentaa tarkastuskaivo vähintään 50–80 metrin välein kunnossapidon mahdollistamiseksi. Tarkastuskaivojen välillä viemäri rakennetaan suoraksi, mikä helpottaa putkien kunnon valvontaa ja ylläpitoa.

Hulevesikaivoilla tarkoitetaan kaivoja, joiden tehtävä on johtaa pintavalunta maan alle hulevesiviemäriverkkoon. Hulevesikaivot voivat olla tyypiltään ritiläkannellisia kaivoja tai reunakiveyksen yhteyteen sijoittuvia kitakaivoja. Pintakuivatukseen tarkoitetuissa kaivoissa tulee käyttää lähtökohtaisesti sakkapesällisiä kaivotyyppejä.

Esimerkiksi viherkaistoilla tai imeytys- ja suodatusrakenteissa voidaan käyttää myös kupukansia. Kupukannen avulla kaivon kansi voidaan nostaa tarvittaessa selvästi maanpinnan yläpuolelle esimerkiksi imeytys- tai suodatusalueilla, joilla kaivo toimii ylivuotona rakenteen tukkeutumisen varalta. Kaivojen materiaali ja koko suunnitellan InfraRYL:n mukaisesti.

Hulevesikaivot yhdistetään verkoston tarkastuskaivoihin yhdys- eli viiksijohdoilla. Hulevesikaivot sijoitetaan yleensä maaston tai kadun tasauksen alimpiin kohtiin.

Salaojiin, tarkastuskaivoihin ja hulevesikaivoihin liittyvät ohjeet

InfraRYL 14310 Salaojaputket. Rakennustieto Oy.

InfraRYL 14320 Salaojien tarkastuskaivot. Rakennustieto Oy

InfraRYL 14330 Salaojien tarkastusputket. Rakennustieto Oy.

InfraRYL 31200.1.2. Tarkastus- ja hulevesikaivot sekä -putket. Rakennustieto Oy. 

Öljynerottimet ovat yleensä tehdasvalmisteisia hulevesiviemärijärjestelmään kytkettyjä säiliöitä, joiden läpi käsiteltävät hulevedet johdetaan öljyn erottamiseksi ennen johtamista hulevesiviemäriin tai ojaan. Öljynerottimia käytetään tyypillisesti useita lastauslaitureita sisältävillä tonteilla, kemikaalivarastointia sisältäviltä tonteilla, huoltoasemilla ja alueilla joilla hulevesien likaantuminen öljyillä on todennäköistä.

Normaaliolosuhteissa erotinjärjestelmän öljynerotuksen yhteydessä käytetään tyypillisesti ohivirtausjärjestelmää, jonka avulla järjestelmän kokoa voidaan pienentää. Ohivirtausjärjestelmän tarkoituksena on johtaa sateen aiheuttamat huippuvirtaamat erotinjärjestelmän ohi estäen erottimeen kertyneen öljyn ja kiintoaineen huuhtoutumisen hulevesiviemäriin.

Ympäristönsuojelun kannalta merkittävillä alueilla kuten pohjavesialueilla ja herkkien vesikohteiden vaikutusalueella on usein tarpeen käyttää erotinjärjestelmää, joka käsittelee kaikki järjestelmän läpi kulkevat hulevedet. Öljynerottimien yläpuoliset kaivot on suositeltavaa toteuttaa ilmansulkukaivoina, joissa kaivoon tuleva putki purkautuu aina vesipinnan alle. Näin järjestelmään kasautunut öljy ei pääse kaasuntumaan koko putkistoon.  Järjestelmässä on oltava sulkuventtiil ja sulku tulee merkitä kiinteistöllä näkyvästi.