Metsiä käytetään sekä ulkoiluun ja lähivirkistykseen että suojametsinä. Maisemapelloilla ylläpidetään peltona hoidettavaa kulttuurimaisemaa.

Kukkapeltoa, jonka taustalla metsää.

Metsät

Vantaan metsänhoidon tavoitteena on turvata luonnon monimuotoisuus sekä virkistys- ja ulkoilukäyttö.  

Vantaan kaupungin omistamia metsiä hoidetaan Vantaan kaupungin metsänhoidon periaatteiden ja metsäsuunnitelman mukaisesti.

Metsät katualueilla  

Katualueiden vierialueilla voi olla metsää. Metsän reunapuusto pidetään turvallisen kaukana kadun tai tien reunasta. 

Metsät viher- ja virkistysalueilla

Lähivirkistysmetsiä ovat asutuksen lähiympäristössä olevat metsät sekä sellaiset metsät, joihin keskitetään liikuntaa, toimintaa ja tapahtumia.  

Hyvällä käytäväverkostolla ja sen hoitotoimenpiteillä huolehditaan alueen kulutuskestävyydestä ja kasvillisuuden elinvoimaisuudesta. Lähivirkistysmetsiin rakennetaan hyvä ulkoilureitti- ja polkuverkosto, josta keskeisimmät reitit on valaistu. Reittien varsille pystytetään opastauluja harkitusti.  

Erityisesti reunavyöhykkeitä pyritään rikastuttamaan kotimaisilla pensailla ja puilla sekä asutuksen lähellä suositaan kukkivaa, marjovaa ja värikästä kulttuurilajistoa.  

Retkeily- ja ulkoilumetsät ovat puulajisuhteeltaan ja ikärakenteeltaan mahdollisimman luonnonmukaisia.  

Luonnon monimuotoisuutta huomioidaan muun muassa lahopuun määrän lisäämisellä metsissä ja suosimalla metsissä luontaista ja monilajista puustoa.  

Rakennettujen ulkoilureittien ja latujen varret hoidetaan siten, että niillä on turvallista liikkua. Vaarallisen huonokuntoisia puita poistetaan tarvittaessa esimerkiksi rakennusten läheltä ja ulkoilureittien varsilta.

Metsien mitoitus

  • Retkeily- ja ulkoilumetsät sijaitsevat kauempana asutuksesta kuin lähivirkistysmetsät.  

  • Metsiköt ovat pienialaisia säilytettyjä tai istutettuja metsäalueita. Hoidon tavoitteena on luonnonmukaisen, vaihtelevan ja elinvoimaisen metsikön kehittyminen.

Metsien visuaaliset laatuvaatimukset

  • Maisemallisesti ja kaupunkikuvallisesti merkittävät metsäalueet ja metsänreunat säilytetään mahdollisuuksien mukaan.  

  • Maisemallisesti tai kyläkuvallisesti arvokkailla alueilla metsiä käsitellään siten, että maiseman historia otetaan huomioon.  

  • Uudet metsänreunat suunnitellaan alueita tai reittejä rajaaviksi maisemallisiksi reunoiksi, niiden sijainti, hoito ja käyttö huomioon ottaen.  

  • Tiheitä metsiä harvennetaan, jotta metsä säilyy hyväkuntoisena ja kestävänä. Esimerkiksi ulkoilureittien varsilta voidaan avata näkymiä tiheää puustoa ja alikasvosta harventamalla. 

  • Metsien visuaalinen- ja melunsuojavaikutus otetaan huomioon. 

  • Kaukomaiseman hoito perustuu maisemarakenteeseen, jota korostetaan puulajivalinnoilla, selännemetsien silhuetin säilymisellä ja reunavyöhykkeiden vaalimisella. 

  • Maaperän ja kasvupaikkojen ominaisuuksia käytetään hyväksi kehitettäessä metsien lähimaiseman vaihtelua. 

  • Metsämaiseman yksityiskohtia, kuten suuria kiviä, kalliorinteitä, kauniita puuryhmiä ja kulttuurihistoriasta kertovia entisen asutuksen merkkejä, tuodaan esille tekemällä niille tilaa ympäröivän kasvillisuuden hoitotoimenpitein. 

Metsien tekniset laatuvaatimukset

Kaikessa metsänhoidon suunnittelussa tavoitteena on vaalia metsien elinvoimaisuutta ja monimuotoisuutta. 

Monimuotoisuuden vaalimisessa noudatetaan seuraavia sääntöjä:  

  • metsälait 

  • luonnonsuojelulaki 

  • Suomen metsäsertifioinnin kriteerit. 

Ohjeita metsien luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja parantamiseksi

Säästetään vanhat metsät, reunavyöhykkeet, purot, pienkosteikot ja monimuotoisuutta lisäävät kohteet sekä valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisten tai paikallisesti harvinaisten eliöiden elinympäristöt sisältäen pienilmastoa säilyttävät suojavyöhykkeet.

Metsäluonnon monimuotoisuudelle keskeisen tärkeää lahopuun määrää pyritään lisäämään hallitusti. Vanhoja puuyksilöitä, pökkelöitä, muita lahopuita, kolopuita ja maapuita sekä yksittäisiä tuulenkaatopuita säästetään. Maapuita voidaan saada aikaan jättämällä vaarallisina kaadetut rungot korjaamatta.

Vantaalla suositaan luontaista ja monilajista puustoa. Metsänhoidossa varaudutaan myös ilmastonmuutokseen esimerkiksi suosimalla puulajeja, joiden tiedetään kestävän ilmaston lämpenemistä sekä voimakkaiden tuulien lisääntymistä.

Metsien uudistamisessa käytetään luontaista uudistamista aina kun se on mahdollista.

Uudistusaloilla säästetään myrskynkestäviä, aiemman puusukupolven yksilöjä, jaloja lehtipuita, kookkaita haapoja ja raitoja, joilla on edellytykset kehittyä järeiksi vanhoiksi puiksi. Säästöpuita jätetään erityisesti biologisen monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden elinympäristöjen yhteyteen.

Vesistöjen suojelemiseksi jätetään metsänhoitotoimenpiteiden yhteydessä riittävät suojavyöhykkeet.  

Hoidolla voidaan myös palauttaa pienkohteita, esimerkiksi pieniä ojitettuja suolaikkuja, lähemmäs luonnontilaa sekä kehittää viljelystä poistuneita peltoja kulttuurilehdoiksi.

Suojelualueilla ja uhanalaisten lajien elinpaikoilla toimitaan erityistä varovaisuutta noudattaen. Luonnon erityiskohteet merkitään metsäsuunnitelmaan ja Vantaan karttapalveluun.

Metsiin liittyvät ohjeet

InfraRYL 23320 Metsitykset. Rakennustieto Oy.

Taajamametsät – suunnittelu ja hoito. Hamberg, L., Löfström, I. & Häkkinen, I. (toim.). Metsäkustannus Oy, 2012.

Maisemapellot

Maisemapeltojen tarkoitus on peltona hoidettavan kulttuurimaiseman ylläpitäminen. Maisemapellot voivat sijaita taajamassa tai haja-asutusalueella. Ne lisäävät vaihtelevuutta ja väriä maisemaan.

Maisemapellot voivat olla osa virkistysaluetta, puistoa tai maaseutumaisemaa. Maisemapeltojen suunnittelussa ja hoidossa otetaan huomioon asukkaat, luonnon monimuotoisuus, vesistönsuojelu ja maisema. Maisemapellot kuuluvat A1-hoitoluokkaan.

Eri puolilla Vantaata sijaitsevilla maisemapelloilla viljellään kukkivia kasveja. Osa pelloista on poimintapeltoja.

Maisemapellot viher- ja virkistysalueilla

Maisemapellot tarjoavat ulkoilijoille mahdollisuuden seurata monenlaista kasvien kehittymistä. Pelloilla maisema muuttuu vuodenaikojen ja viljeltävien kasvien mukaan.

Maisemapeltojen hyvä sijainti on tärkeä tekijä. Kun pellot hajasijoitetaan, ne hyödyttävät suurempia määriä ihmisiä.

Virkistyskäyttö turvataan ylläpitämällä käytävä- ja polkuverkoston kuntoa ja siisteyttä. Latupohja tehdään yleensä viljapellolle sängen päälle.

Liikkuminen on ohjattu esimerkiksi pellon reunalla olevalle kevyen liikenteen väylälle, vesistöjen suojavyöhykkeelle tai pellon halki menevälle polulle.

Maisemapelloilla voidaan sallia kasvien poimintaa ja pitää erilaisia tapahtumia, joihin asukkaat saavat osallistua, kuten heinätalkoot.

Maisemapelloilla vuoroviljellään viljelykasveja ja kukkivia maisemapeltokasveja. Kasvivaihtoehtoja ja valmiita siemenseoksia on runsaasti tarjolla.

Poimintaan sopivia kasveja ovat: auringonkukka, hunajakukka, vuohenherne, herne, kumina, sinappi, ruiskaunokki, kehäkukka, veriapila, pellava.

Maisemapeltojen mitoitus

  • Maisemapeltojen suunnittelussa on otettava huomioon, että alueita hoidetaan isoilla maatalouskoneilla. Myös sillat ja kulkureitit täytyy huomioida.

  • Maisemapeltojen koko vaihtelee. Niiden hyvä sijainti on suunnittelussa tärkeämpi asia kuin suuri pinta-ala.

  • Pienet kiilamaiset kuviot ovat vaikeita hoitaa isoilla koneilla.

  • Osa peltolohkosta voi olla poimittavana kukka- tai hernepeltona.

  • Poimintapeltojen suunnittelussa on tärkeä ottaa huomioon niiden saavutettavuus ja autojen pysäköintimahdollisuus.

Maisemapeltojen visuaaliset laatuvaatimukset

  • Peltoja viljelemällä säilytetään viljelymaiseman avoimuus ja pellon reunavyöhykkeiden luonnon monimuotoisuus.

  • Liikennealueiden läheisyydessä maisemapellot elävöittävät maisemaa.

  • Viljeltävien kasvien valintaan vaikuttavat paikka ja sen olosuhteet, kuten näkymät ja alueen liittyminen ympäristöön.

  • Viljakasvien, kuten rukiin, ohran ja kauran, viljely on virkistysalueilla ja erityisesti historiallisesti arvokkailla kulttuuriympäristö- ja maisema-alueilla tärkeää, koska ne edustavat perinteikästä peltomaisemaa.  

Maisemapeltojen tekniset laatuvaatimukset

  • Maisemapeltojen kylvömäärät ovat suurempia kuin normaaliviljelyssä, koska maisemapelloilla kasvuston halutaan olevan tiheämpää. Tiheä siemenkylvö vähentää rikkakasvien elinmahdollisuuksia.

  • Vesistöjen varteen perustetaan suojavyöhykkeet estämään ravinteiden huuhtoutumista maisemapelloilta.

  • Latupohja tehdään yleensä viljapellolle sängen päälle. Ladun pohjana olevat pellot eivät saa olla syyskynnettyjä, vaan pohjana on mieluummin kevytmuokkaus tai suorakylvö.

  • Peltojen hoito perustuu viljelysuunnitelmaan.

  • Pellon eri lohkoista pidetään hoitopäiväkirjaa.

  • Maisemapellot hoidetaan maataloudessa käytetyin menetelmin.

  • Maisemapelloilla viljellään viljelykasveja tai kukkivia maisemapeltokasveja.

  • Rikkakasvien torjunnassa tärkein keino on viljelykierto.

Keywords

Luonnon monimuotoisuus Metsät