Betonipäällysteet

• betonilaatat
• betonikivet
• nurmikivet
• betoniset opaslaatat
• betonivalupinnat

Ulkonäköön vaikuttavat tuotteen pinnan laatu, värisävy ja värin tasaisuus. Tuotteiden tulee täyttää valmistajan vakiomallin vaatimukset.

Pienet värierot ovat sallittuja. Väriin vaikuttavat muun muassa tuotteiden ikäero ja raaka-aineina käytettyjen luonnonmateriaalien normaali vaihtelu. Värillisen pintakerroksen paksuuden tulee olla vähintään 4 millimetriä.

Tuotteessa ei saa olla halkeilua, hilseilyä tai delaminoitumista.

Betonikivi voi olla pintakäsittelyltään esimerkiksi sileä, hiekkapuhallettu tai hienopesty. Kiven pintaa voidaan muokata muotoilemalla, jälkikäsittelemällä tai kemiallisella käsittelyllä ja tuottaa näin esimerkiksi elävää antiikkipintaa, profiloitua pintaa, patinoitua pintaa tai raepuhallettua pintaa.

Betonikivien suorakulmaisissa särmissä voi olla viiste tai pyöristys. Kivissä voi olla myös erilaisia toiminnallisia profiileja tai koristeprofiileja.

Betonituotteet ovat joko läpivärjättyjä tai ainoastaan pintakerroksen osalta värjättyjä. Betonikivistä on saatavilla useita eri värisävyjä, joista yleisimmin käytettyjä ovat:

• harmaan sävyt
• musta
• valkoinen (suojatiet)
• punainen
• ruskea ja hiekansävyt.

Erikoisvärejä voi tilata erikseen.

Laadun tulee täyttää InfraRYL 214311 mukaiset vaatimukset. Betonituotteiden tulee täyttää standardien SFS-EN 1338, 1339 ja 1340 vaatimukset. Betonituotteiden kelpoisuus osoitetaan ensisijaisesti CE-merkinnällä, kun sille asetetut kansalliset vaatimustasot tuotteen käyttökohteessa täytetään.

Suojatiemerkinnöissä (musta ja valkoinen kiveys) ja muissa erityisen hyvää kulutuskestävyyttä vaativissa kohteissa käytetään aina läpivärjättyjä betonikiviä ja valmistamisessa käytetään hyvin kulutusta kestävää kiviainesta.

Betonikivien vähimmäispaksuus ajoradalla ja jalankulkuun osoitetulla alueella on 80 millimetriä. Luiskissa voidaan käyttää myös 60 millimetriä paksuja kiviä.

Betonituotteita voidaan uusiokäyttää ympäristörakentamisessa muun muassa erilaisina päällysteinä ja kivikorien täytteenä sekä pohjarakenteissa.

Betonikiveys asennetaan asennushiekan, jonka raekoko on 0/8, varaan. 

Luiskissa (vähintään 1:2) ja korotetuilla suojateillä betonikivet ja -laatat asennetaan maakosteaan betoniin. 

Betonikiviä voidaan asentaa käsin tai koneellisesti.

Monissa betonikivissä on niin kutsutut asennusnystyrät, jotka helpottavat asennustyötä. Ne eivät ole kivien mitoissa mukana. Betonikivet voivat lisäksi olla reunaprofiloituja siten, että kivet lukkiutuvat toisiinsa muodostaen kantokyvyltään kestävämmän päällysteen.

Kiveys tuetaan aina reunoilta kiinteään tai rakennettuun tukeen, joka estää kiveystä purkautumasta. Kiveys ja kivituhkapinta tai kasvualusta liitetään toisiinsa sijoittamalla väliin maahan upotettu reunakivi tai teräslaatta. Vaihtoehtoisesti sen reuna tuetaan maakostealla betonilla ainakin kolmen kiven leveydeltä.

Liittyminen kaivon kansiin ja muihin rakenteisiin tehdään kokonaisilla kivillä. Kivien sovitusleikkaukset tehdään seuraavassa rivissä.

Kiveysalueen reunoilla käytetään tarvittaessa sovitepaloja siten, että 1/3 kiveä pienempiä kiviä ei tarvitse käyttää.

Kivien saumaukseen käytetään saumaussoraa, jonka raekoko on 0/1 millimetriä.

Laatan paksuus määritellään aina erikseen. Paksuuteen vaikuttavat muun muassa pohjamaan laatu ja laattojen koko. Keskimäärin laatan paksuus on 80–150 millimetriä raudoitettuna.

• kevyen liikenteen väylät, joissa ei ole huoltoajoa: 80 mm
• kevyen liikenteen väylät, joissa on huoltoajoa: 150 mm

• hiertäminen
• harjaaminen
• kuviointi
• graafinen betoni
• maalaus

Maalatulla pinnalla maalin päällimmäiseen kerrokseen lisätään hiekkaa liukkauden estämiseksi. Käsittelyn avulla karhennetaan pinta, jotta sen kitka lisääntyisi eikä se jäätyneenäkään olisi liukas, kuten sileä betonipinta.

Väribetonilla tarkoitetaan pigmentillä tai kiviaineksella läpivärjättyä betonia. Kirkkaimmat värisävyt saadaan käyttämällä sideaineena valkosementtiä ja värillistä kiviainesta. Tavallisimmat väribetonin valmistuksessa käytetyt väripigmentit ovat punainen, ruskea ja musta. Harvemmin käytettyjä ovat valkoinen, keltainen, sininen ja vihreä. Valkoinen väri voidaan aikaansaada vain käyttämällä valkosementtiä sekä valkoista kiviainesta.

Väribetonia käytettäessä pintaan jäävä sementtikivi suositellaan poistettavaksi, esimerkiksi hieno- tai happopesun avulla, ja pinta impregnoitavaksi värihajonnan pienentämiseksi.

Impregnointi on menetelmä, joka estää veden imeytymisen alustaan ja suojaa samalla alustaa likaantumiselta sekä homesienikasvustolta. Toistuva jäätyminen ja sulaminen pyrkivät rapauttamaan betonia. Pinnan suojaamiseen kehitetty impregnointiaine suojaa pakkasrapautumiselta säilyttäen pinnan alkuperäisen värin.

Lasuurit ovat kuultavia, kemiallisia betonin pintakäsittelyjä, joilla aikaansaadaan värillisiä läpikuultavia pintoja.

Sinistä betonia eli niin sanottua kuparibetonia tehdään siten, että betonimassan joukkoon lisätään kuparijauhetta ja kovettumisen jälkeen betoni käsitellään ammoniumkloridiliuoksella, jolloin lopputuloksena on väriltään sininen tai turkoosi betoni.

Muita värjäyskeinoja on muun muassa Umbra-patinavärjäys.

Betonipäällysteet muodostavat samalla sekä päällysteen että kantavan kerroksen, minkä vuoksi ne voidaan rakentaa suoraan jakavan kerroksen päälle. Paikalla valetussa betonipäällysteessä käytettävä betonimassa valmistetaan asemasekoitteisena käyttäen korkeaa (yli 300 kg/m3) sementtimäärää.

Betonimassa valetaan tiivistetylle routimattomalle alustalle tehtyyn muottiin. Muotti rakennetaan paikan päällä suunniteltuun muotoon. Halkeilun estämiseksi valettava alue jaetaan liikuntasaumoilla 4–5 metrin välein osiin rakennesuunnittelijan ohjeen mukaan.

Pohjan vaatimukset ovat samat kuin betonilaatoituksella. Alustan tulee olla tiivis, routimaton ja tasainen. Raudoitukseen voidaan käyttää esimerkiksi harjateräsverkkoa.

Valettavaan betonipäällysteeseen tehdään saumat lämpöjännitysten ja muiden halkeamien syntymisen vähentämiseksi.

Yleinen tapa on käyttää kestopuisia lautasaumoja sopivin välimatkoin katkaisemaan yhtenäinen valu. Myös kokonaan erillisten valuosien rakentaminen on mahdollista. Tällöin eri osien väliin jää muutaman millimetrin rako tai sauma.