Esteettömyys

Suunnittelussa ja rakentamisessa käytetään jatkossa kunkin alueen tavoitetason mukaisia mitoitusohjeita ja muita linjauksia.

Esteettömien reittien tarve ja jatkuvuus on tarkastettava aina asemakaavan laadinnan yhteydessä. Määrittelyä päivitetään jatkuvana prosessina tavoiteverkon reittiaineistoon suunnittelijoiden käyttöön.

Reittien määrittely on toteutettu koko kaupungin alueelle olemassa olevan katuverkon ja puistoreittien jalankulun reiteille. Kohteiden suunnittelun ja toteutuksen edetessä reittilinjauksia päivitetään kartalle.

Nykyisen verkon lisäksi on tunnistettu kehittyviä maankäytön alueita, joilla tarkka erikoistason reittien määrittely tulee tehdä suunnittelun edetessä.

Erikoistason reiteillä pyritään reittien jatkuvuuteen ja riittävän laajoihin yhtenäisiin jaksoihin tärkeimmissä jalankulun kohteissa.

• Erityistä huomiota kiinnitetään jatkuvuuteen yleiskaavan kaupunkikeskustojen alueilla (C-merkintä), liikennepoliittisen ohjelman mukaisilla keskusta-alueilla ja kestävän liikkumisen alueilla sekä kävelyn edistämisohjelman kävelyhubien alueilla.

Tavoitteena on toteuttaa erikoistason reitti suorimman reitin mukaan. Poikkeuksellisissa olosuhteissa voidaan hyväksyä myös kiertävät esteettömät reitit.

• Mahdollinen korvaava reitti linjataan kulkemaan mahdollisimman läheltä ensisijaista yhteyttä.
• Syinä korvaavalle reitille voivat olla mm. korkeuserot tai historialliset arvot.

Kävelykadut ovat esteettömyyden erikoistasoa.

Reittien varrella sijaitsevat suojatiet toteutetaan erikoistason ratkaisujen mukaisina. Jalankulun ylityspaikat eivät kuulu erikoistason tavoiteverkkoon.

Tavoitteena on, että jalankulku- ja pyöräliikenne erotetaan toisistaan kaikilla erikoistason esteettömillä reiteillä.

Esteettömyyden erikoistasoa ovat joukkoliikenteen terminaalit ja muut keskeiset solmupisteet

• Juna-asemat: asemaympäristöt sekä kulkuyhteydet asemaan liittyviin palveluihin: asemarakennus sekä reitit lähimmille joukkoliikenneyhteyksille, taksiasemalle, saattoliikenne- ja pysäköintialueille.
• Bussiterminaalit: keskeiset reitit terminaalien alueella.
• Ratikkapysäkit: pysäkit ja niiden lähiympäristöt (mukaan lukien suojatiet, odotustilat ja reitit bussin vaihtopysäkeille).

Palvelukohteet, joilta turvataan esteettömyyden erikoistason reitti vähintään palvelukohdetta lähimmälle bussi- tai ratikkapysäkille tai juna-asemalle.

• Sosiaali- ja terveyspalvelut
  • Terveysasemat, sairaalat, kehitysvammapoliklinikka, hyvinvointikeskukset.
• Vanhus- ja vammaispalvelut
  • Vammaispalvelun päivätoiminta, kehitysvammahuollon työllistämispalvelut, kehitysvammahuollon päivätoiminta, iäkkäiden päivätoiminta, iäkkäiden sosiaalityö.
  • Kohteita ympäröivä maankäyttö ja palveluverkko huomioiden.
  • Ensisijaisina kohteina huomioidaan kohteet, jotka sijaitsevat muiden erikoistason reittien määrittelyyn valittujen palveluiden läheisyydessä, keskusta-alueilla tai alueilla, joissa on paljon liikkujia.
• Vanhus- ja vammaisasumisyksiköt
  • Asumisyksiköt seuraavin osin: iäkkäiden palveluasuminen, iäkkäiden laitospalvelu, kehitysvammahuollon asumispalvelut, vammaispalvelun asumispalvelut.
  • Kohteita ympäröivä maankäyttö ja palveluverkko huomioiden.
  • Ensisijaisina kohteina huomioidaan kohteet, jotka sijaitsevat muiden erikoistason reittien määrittelyyn valittujen palveluiden läheisyydessä, keskusta-alueilla tai alueilla, joissa on paljon liikkujia.
• Erityiset reitit virkistysalueilla sekä liikunta- ja leikkipaikoilla, joilla on huomioitu kaikki käyttäjät.
• Muut palvelut: Vantaa-infot, uimahallit, Kelan toimipisteet, asukastilat sekä suurimmat kauppakeskukset.

Vanhus- ja vammaispalvelukohteet, jotka eivät kuulu priorisointiluokkaan 1.

Vanhus- ja vammaisasumisyksiköt, jotka eivät kuulu priorisointiluokkaan 1.

Muut palvelut: kirjastot, kirkot, neuvolat, hammashoitolat, museot, kulttuurin monitoimitalot ja konsertti- ja kulttuuritalot; mukaan lukien reitit lähimmälle bussi- tai raitiotiepysäkille tai juna-asemalle.

Erotetulla jalankulun ja pyöräilyn väylällä ohjaava raita sijoitetaan keskelle jalankulkuväylää.

Jalkakäytävillä sekä yhdistetyillä jalankulun ja pyöräilyn väylillä ohjaava raita sijoitetaan aina väylän turvalliseen reunaan mahdollisimman kauas autoliikenteestä.

• Lähtökohtaisesti jalankulku ja pyöräliikenne pyritään erottamaan toisistaan kaikilla esteettömyyden erikoistason reiteillä.

Ohjaava raita sijoitetaan siten, että kulkuväylän reunaan mahdollisesti sijoitettavat kalusteet (roskakorit, penkit, pysäköidyt pyörät) tai muut esteet ovat vähintään 800 mm etäisyydellä raidasta.

• Ahtaissa paikoissa ja pistemäisissä kohteissa myös 500 mm minimimitta esteestä voidaan hyväksyä.
• Ohjaava raita voidaan sijoittaa 600 mm etäisyydelle kulkuväylän reunasta, silloin kun reunaa voi hyödyntää suunnistamiseen ohjaavan raidan lisäksi. Tämä edellyttää, että reuna on suora ja helposti seurattava eikä sen vieressä ole mitään esteitä.
• Ohjaavan raidan sijoittamisessa huomioidaan, että ohjaavat raidat eivät haittaa apuvälineiden kanssa liikkuvia.

Muilla kulkuväylillä ohjaava raita voidaan sijoittaa myös kulkuväylän keskelle esimerkiksi tapauksissa, joissa on vilkas oikeanpuoleinen ihmisvirta ja ohjaavasta raidasta saadaan helposti seurattava.

Jos tilaa on liian vähän, kuten esimerkiksi jollain bussi- tai raitiotiepysäkeillä, sijoitetaan raita kauemmaksi vaarallisemmasta kohteesta.

Ohjaavassa raidassa käytetään pääsääntöisesti graniittista uralaattaa.

• Ohjaavan raidan värinä Viitasaaren vaalea tai Kurun harmaa.
• Ohjaavan raidan leveys 300 mm.
• Yksittäisiä ohjaavia raitoja esimerkiksi bussipysäkeillä tai suojateiden yhteydessä voidaan toteuttaa noppakivellä.

Uralaatat asennetaan siten, että sauvan yläpinta on ympäröivän pinnan tasossa ja laatassa oleva ura on maanpinnan alapuolella. 

• Uralaatassa sopiva urien tai sauvojen korkeus on 5 mm, sauvan leveys 25–30 mm ja uran leveys noin 100 mm.

Ohjaavissa raidoissa pyritään ratkaisuihin, joissa on joko yli 135˚ asteen kulmia, 90˚ käännöksiä tai kaarevia raitoja.

90 asteen käännöksissä varoittava merkintä toteutetaan noppakivillä ohjaavan raidan levyisenä.

• Merkinnän alku minimissään 300 mm ennen risteystä. Tällöin  varoittavan alueen kokonaispituus on minimissään 600 mm eri suunnista.
• Kolme noppakiveä (90 x 90 x 90 mm) vierekkäin.
• Noppakiven värinä Viitasaaren vaalea tai Kurun harmaa.

Noppakivet sovitetaan paikalleen kokonaisina ja niiden tulee olla jokaiselta sivultaan lohkottuja.

• Varoittavissa merkinnöissä noppakivi asennetaan siten, että noppakiven yläpinta on 5 mm ympäröivää pintaa ylempänä ja kivien väliin jää 10 mm rako.
• Saumaa ei täytetä pintaan saakka, jolloin kepin pää putoaa saumaan ja se tuntuu kepillä paremmin.

Jos ohjaavan raidan käännös on 135˚ tai loivempi, ei varoittavaa merkintää käytetä.

Alle 90˚ käännöksiä ja 90-135˚ kulmissa varoittavana merkintänä käytetään 600 * 600 mm kokoista noppakivialuetta.

• Kuusi noppakiveä (90 x 90 x 90 mm) vierekkäin.
• Noppakiven värinä Viitasaaren vaalea tai Kurun harmaa.

Noppakivet sovitetaan paikalleen kokonaisina ja niiden tulee olla jokaiselta sivultaan lohkottuja.

• Varoittavissa merkinnöissä noppakivi asennetaan siten, että noppakiven yläpinta on 5 mm ympäröivää pintaa ylempänä ja kivien väliin jää 10 mm rako.
• Saumaa ei täytetä pintaan saakka, jolloin kepin pää putoaa saumaan ja se tuntuu kepillä paremmin.

Ohjaava raita aloitetaan ja päätetään käyttäjän kannalta loogisesta pisteestä. Näitä ovat kohteet, joiden välillä raita kulkee.

Jos raita päätetään muualle kuin selkeään kohteeseen, tulee varmistaa, että päättymiskohdasta jatkuu jokin muu seurattava elementti.

Raidan päättymiskohtaan tehdään varoittava merkintä, joka on raidan levyinen ja 600 mm pitkä.

• Kolme noppakiveä (90 x 90 x 90 mm) vierekkäin.
• Noppakiven värinä Viitasaaren vaalea tai Kurun harmaa.

Noppakivet sovitetaan paikalleen kokonaisina ja niiden tulee olla jokaiselta sivultaan lohkottuja.

• Varoittavissa merkinnöissä noppakivi asennetaan siten, että noppakiven yläpinta on 5 mm ympäröivää pintaa ylempänä ja kivien väliin jää 10 mm rako.
• Saumaa ei täytetä pintaan saakka, jolloin kepin pää putoaa saumaan ja se tuntuu kepillä paremmin.

Ohjaava raita voi loivalla kulmalla tehdyn käännöksen sijaan myös kaartua, jos kaarevuus ei vaikeuta suunnistamista ja kaaren kohdalla ei ole tarve käyttää varoitusaluetta.

Ohjaavissa raidoissa käytettävän kaarresäteen tulee olla vähintään 1 m.

Ohjaavassa raidassa pyritään välttämään katkoksia.

Ohjaavan raidan yhtenäisyyteen voidaan kuitenkin jättää lyhyt katkos, jos raita kohtaa esimerkiksi sauman, sadevesikourun tai kaivonkannen.

Oleellista on, että katkos on niin lyhyt, että raidan jatkumiskohdan löytää helposti valkoisella kepillä paikallaan seisten.

Ohjaava raita jatkuu esteestä ja katkoksesta välittämättä, jos katkos on alle 600 mm.

Vähintään 600 mm katkoksissa lisätään katkoksen molemmin puolin varoittava merkintä (pituus minimissään 600 mm).

• Kolme noppakiveä (90 x 90 x 90 mm) vierekkäin.
• Noppakiven värinä Viitasaaren vaalea tai Kurun harmaa.

Noppakivet sovitetaan paikalleen kokonaisina ja niiden tulee olla jokaiselta sivultaan lohkottuja.

• Varoittavissa merkinnöissä noppakivi asennetaan siten, että noppakiven yläpinta on 5 mm ympäröivää pintaa ylempänä ja kivien väliin jää 10 mm rako.
• Saumaa ei täytetä pintaan saakka, jolloin kepin pää putoaa saumaan ja se tuntuu kepillä paremmin.

Ohjaavan raidan tulee jatkua lyhyen katkoksen jälkeen suoraan. Jos raidan suunta muuttuu, lisätään katkoksen molemmin puolin varoitusalue.

Kulkuväylän reunan käyttäminen ohjaamiseen on luontevaa ja kustannustehokasta pitkillä linjaosuuksilla. Näkövammainen liikkuja ohjataan aina käyttämään kulkuväylän turvallista reunaa eli reunaa, joka on kauimmaisena auto- ja pyöräliikenteestä.

Paras ratkaisu kulkuväylän reunan tunnistamiseen ja sujuvaan liikkumiseen on yhtenäinen korkoero tasaisen kulkuväylän reunassa.

• Korkoero voidaan toteuttaa esimerkiksi luonnonreunakivellä (ensisijainen), betonireunatuella tai asfalttimakkaralla.

Rakennuksen reuna on helppo seurattava, mikäli julkisivussa ei ole ulokkeisia portaita, kadulle aukeavia ovia tai muita esteitä.

• Jos rakennuksen seinustalla on kiinteitä esteitä (esim. portaat, ulospäin aukeavat ovet) tai muita toimintoja (esim. mainoslaitteet, pyörien pysäköinti, pienet terassit), kannattaa rakennuksen reunaan sijoittaa muusta kulkuväylästä pintamateriaalilla erotettu vyöhyke.
• Pintamateriaalien tunto- ja tummuuskontrastieron tulisi olla niin selkeä, että sitä on mahdollista seurata.

Asfaltin ja nurmen raja ilman muita rakenteita ei ole helposti seurattava reuna, sillä hiekoitushiekan, lehtien ja muun roskan kerääntyminen asfaltin ja nurmen rajakohtaan sekä nurmen epätasainen kasvu heikentävät reunan havaittavuutta. Vastaavasti kivituhkapoluilla kivituhkan ja nurmen tai muun kasvillisuuden raja ei ole selkeä ilman erillistä korostusta.

• Reunan havaitsemista voidaan parantaa esimerkiksi luonnonkivirajauksella, jos korkoeroa ei haluta tai voida toteuttaa.

Valaistuspisteiden looginen sijoittelu koko matkalla kulkuväylän samaan reunaan auttaa hahmottamaan reittiä pimeällä.

Jos väylän reunaa käytetään näkövammaisten ohjaamiseen, on jatkuvuuden varmistamiseksi tärkeää osoittaa myös väylien risteyskohdat ja ohjata niiden yli.

• Mikäli risteyskohta on seurattavan reunan puolella, voidaan risteyksen yli johdattaa esimerkiksi väylän reunan suuntaisella luonnonkivisellä uralaatalla tai noppakiviraidalla.
• Jos risteyskohta on seurattavan reunan vastakkaisella puolella, voidaan jalkakäytävälle tehdä poikittainen noppakiviraita merkitsemään risteyskohtaa.

Toinen vaihtoehto on merkitä koko risteysalue eri materiaalilla.

• Materiaalin vaihtumisen havaitsee valkoisen kepin lisäksi myös jalalla, mikä auttaa myös heikkonäköisiä ja koiran kanssa liikkuvia.
• Asfalttiväylillä risteyskohdat voivat olla kivestä tai betonilaatasta.
• Kivituhkapintaisilla väylillä risteys voi olla asfaltista, luonnon- tai betonikivestä tai -laatasta.

Aukiot ovat näkövammaisille haastavia hahmottaa ja suunnistaa.

• Oleellista on tilan selkeä jäsentely ja kulkureittien jatkuvuus.
• Suuret ja selkeät linjat ovat helppoja seurata, kun taas esimerkiksi kalusteiden tai istutusten välissä mutkitteleva reitti on hankala hahmottaa.

Aukion ylittämistä voidaan helpottaa suunnittelemalla aukio siten, että kulkureittien materiaali on erotettu tunto- ja tummuuskontrastilla muista toiminnoista.

• Jos kulkuväylän ja muiden toimintojen materiaalien tunto- ja tummuuskontrastiero ei ole riittävä, voidaan kulkuväylän reunaa korostaa esimerkiksi noppa- tai nupukiviraidalla.
• Jos aukiolla ei ole selkeää kulkureittiä tilan läpi, kannattaa aukiolle rakentaa näkövammaisia varten ohjaava raita.
• Samalla aukiolla tulisi käyttää yhtä materiaalia vain yhteen tarkoitukseen.
• Jos tilassa on ohjaava raita, ei samaa materiaalia tule käyttää raidan läheisyydessä muuhun tarkoitukseen.

Pintamateriaalien käyttö koristeaiheina tulee olla harkittua.

• Jos koristeaiheita käytetään, tulee välttää kulkuväylillä raitoja ja muita muotoja, jotka voivat antaa ristiriitaista viestiä ohjaavuudesta.
• Orgaaniset muodot ovat geometrisia parempia, koska ne eivät yhtä helposti sekoitu ohjaaviin elementteihin.

Myös kuivatuslinjoja voidaan hyödyntää liikkumisen ohjauksessa, mikäli ne saadaan sijoitettua liikkumisen kannalta loogisesti.

Valaistuspisteiden looginen sijoittelu kulkuväylän reunaan auttaa hahmottamaan reittiä pimeällä. Maahan upotettavien valaisimien käyttö ei kuitenkaan ole suositeltavaa häikäisyn takia.

Suojateillä varoitusalueiden syvyytenä käytetään 700 mm.

Tuntokontrasti ei ole välttämätön suojateiden varoitusalueilla.

Suojateiden varoitusalueiden materiaalit:

• Valkoinen betonikivi 138 x 278 x 80 mm.
• Valkoinen sahattu luonnonkivilaatta 145 x 295 x 80 mm, pinta ristipäähakattu. (Kauppanimi: Silver White. Virallinen nimi: Pedras Salgadas 4R. Portugalilainen graniittikivi).

Tarkemmat ratkaisut esitetty tyyppipiirustuksissa 58854-910...912.

Bussi- ja raitiotiepysäkkien reunoissa varoitusalueen syvyys on 300 mm.

• Raitiotiepysäkkien odotusalueen luiskissa varoitusalue on kapeampi.

Tuntokontrasti ei ole välttämätön bussi- ja raitiotiepysäkkien varoitusalueilla.

Pysäkkien varoitusalueiden materiaalit:

• Valkoinen betonikivi, sileä, 278 x 138 x 80 millimetriä.
• Vantaan ratikan pysäkkien ratkaisuissa tulee huomioida ratikan design manualissa määritetyt katutilan aluetyypit ja niiden edellyttämät materiaalit.

Tarkemmat ratkaisut esitetty tyyppipiirustuksissa 58854-901...905.

Varoitusalueen syvyys kulkusuuntaan on 600 mm, paitsi kun väylä johtaa suoraan alaspäin johtavaan portaaseen tai luiskaan. Tällöin varoitusalueen syvyys on 1 200 mm.

Portaiden ylä- ja alapäähän sekä törmäysvaaran aiheuttavien esteiden eteen tehtävä varoitusalue tehdään materiaalilla, jolla saadaan toteutettua sekä tummuus- että tuntokontrasti.

• Muita törmäysvaaran aiheuttavia esteitä ovat mm. kulkuväylillä olevat pollarit, pylväät tai kalusteet. Näitä ennen tarvitaan 600 mm syvyinen varoitusalue.

Tummuus- ja tuntokontrasti saadaan käyttämällä materiaalina talvihoidettavilla alueilla lohkottua noppakiveä. Lämmitetyillä ja katetuilla alueilla voidaan käyttää myös graniittista kupolilaattaa.

Kiven väri valitaan ympäröivän pinnan mukaan siten, että tummuuskontrasti on mahdollisimman suuri.

Sisäänkäyntien yhteydessä tuntokontrasti voidaan toteuttaa myös hiekanpoistoritilän tai vastaavan avulla.

Ikkunat, lasiset seinät ja lasiovet, joihin on vaara törmätä, on merkittävä siten, että ne havaitaan helposti.

Yhtenäiset lasiset pinnat voidaan jakaa puitteilla tai varustaa selkeästi erottuvin huomiomerkinnöin.

Huomiomerkinnän sopiva sijoituskorkeus on sekä noin 1000 mm (lasten katselukorkeus) että noin 1400–1600 mm (täysikasvuisen aikuisen katselukorkeus).

Portaiden suositeltava minimileveys on vähintään 2000 mm käsijohteiden välistä mitattuna, kuitenkin vähintään 1600 mm.

Portaiden nousun ja etenemän tulee pysyä samana läpi portaiden.

Tasoeroissa vältetään yksittäisiä askelmia. Myös alle neljän nousun portaita on syytä välttää, koska niiden havaittavuus on heikko.

Luiskan suositeltava minimileveys on vähintään 2300 mm, joka mahdollistaa koneellisen kunnossapidon. Luiskan leveyden tulee olla vähintään 1800 mm, joka mahdollistaa kahden pyörätuolin kohtaamisen.

Luiskan tulee olla suoravartinen ja se voi kääntyä ainoastaan tasanteiden kohdalla. Suosituksena on, että erikoistasolla yksittäisen luiskan pituus on korkeintaan 9600 mm.

Luiskan ylä- ja alapäässä on oltava vähintään 1500 mm pitkä vaakasuora tasanne. Välitasanteen mitoitukseen vaikuttaa luiskan pituus, leveys ja kaltevuus. Pyörätuoli tarvitsee halkaisijaltaan 1500 millimetrin tilan ja sähköpyörätuoli 2500 millimetrin tilan. Suosituksena ulkotiloissa on, että välitasanteen pituus- ja sivukaltevuus on alle 2 %.

Esteettömyyden erikoistasolla luiskan kaltevuus saa olla enintään 5 %.

Luiskan sivukaltevuus saa olla enintään 2 %.

Luiskan kulkupinnan on oltava 

• tasainen, kova ja luistamaton
• helposti havaittava
• heijastamaton.

Portaissa ja porrasluiskissa käytetään aina käsijohdetta, muuten käsijohteen tarve määritellään tapauskohtaisesti. Suosituksena on, että käsijohde asennetaan kaikkiin portaisiin ja luiskiin, myös silloin, kun tasoero on vain yhden askelman korkuinen.

Käsijohde on yhtenäinen ja katkeamaton myös välitasanteen kohdalla ja siitä on saatava tukeva ote.

Käsijohde asennetaan portaiden ja luiskien molemmille puolille kahdelle korkeudelle: 700 ja 900 mm.

• Yli 2400 mm leveässä portaikossa on oltava käsijohde, joka jakaa portaan vähintään 2400 mm välein. Eli käsijohde sijaitsee 2,4 metrin välein tai keskellä ja molemmilla puolilla.

Käsijohteen on jatkuttava syöksyn alkamis- ja loppumiskohdan ohi vähintään 300 mm.

Käsijohteen väylän puoleinen ulkopinta tulee sijoittua 20 mm reunapalkin tai reunakiven etureunan taakse, jotta se on suojassa auraukselta.

• Vaihtoehtoisesti käsijohde sijoitetaan mahdollisen reunakivilinjan taakse tai väylän reunaan siten, että käsijohde jää vähintään 100 mm aurattavan väylän ulkopuolelle.

Käsijohde on muodoltaan pyöreä tai pyöristetty suorakaide. Käsijohteen päät pitää olla taivutettu niin, ettei siihen voi takertua.

Kasvillisuus tai kasattu lumi ei saa estää käsijohteen käyttöä.

Tarkemmat ratkaisut esitetty tyyppipiirustuksissa 58854-916...919 ja 58854-937.