Puut ja istutukset

Taimien yhteiset laatuvaatimukset koskevat puita, pensaita, köynnöksiä, perennoita sekä kosteikko- ja vesikasveja. Tarkempia ohjeita taimien valintaan ja istutukseen löytyy tiettyjä kasviryhmiä käsittelevistä osuuksista.

Taimiaineistolaki

Taimien on täytettävä taimiaineistolain 1205/94 sekä sen muutosten 666/1999 ja 727/2000 sekä taimiaineistolakiin liittyvien MMM:n asetusten 96/2000 ja 97/2000 mukaiset laatuvaatimukset.

Taimien toimitus- ja takuuehtojen tulee olla Viherympäristöliitto ry:n hyväksymien ohjeiden mukaisia.

• Ohjeet ovat liitteenä Viherrakentamisen yleinen työselostus VRT’17 -julkaisussa sekä Viherympäristöliiton sivuilla.

Taimien kasvuunlähtötakuu

Taimille annetaan kasvuunlähtötakuu.

Taimien käsittely ja istutus tulee suorittaa ammattitaitoisesti. Erityistä huomiota tulee kiinnittää taimien varastointiin työkohteessa.

• Taimitakuu ei kata huolimatonta ja asiantuntematonta taimien käsittelyä.
• Takuuta ei anneta taimille, jotka istutetaan suositeltua menestymisvyöhykettään ankarammalle vyöhykkeelle.
• Takuu ei myöskään koske taimia, joilla ei ole tiedossa menestymisvyöhykettä.

Kaupunkialueiden katu- ja puistopuiden istutuksessa tulee huomioida menestymisvyöhykkeet sekä muut kasvupaikkavaatimukset. Istutuksissa huomioidaan myös alueen käyttötarkoitus, olosuhteet sekä kunnossapitoluokitus.

• Katupuu on kadun tai liikenneväylän keski- tai välikaistalle tai lähelle kadun reunaa istutettava runkopuu, jonka runkokorkeus on nostettu ajoradan vapaan korkeuden vaatimusten mukaan.
• Puistopuu on puisto- tai muille viheralueille tai pihoille istutettava puu, jonka runkokorkeudelle ei aseteta erityisiä vaatimuksia.
• Pienikokoisia metsätaimia käytetään metsän uudistuksessa ja muissa laajamittaisissa puiden metsäistutuksissa.

Puiden käyttö katualueilla

Katupuita käytetään liikenneväylän keski- ja erotuskaistoilla, kiertoliittymän keskiosassa sekä toreilla ja aukioilla. Katupuut toimivat vehreänä ja varjostavana tilanjakajana. Katupuulajeilla on merkittävä rooli luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisessä, kuten pölyttäjien elinolosuhteiden parantamisessa kaupunkialueella. Muiden ekosysteemipalveluiden ohessa katupuut tuottavat meille happea ja ne auttavat pidättämään hulevesiä. 

Ilmastonmuutokseen varautuessa käytetään istutuksissa monipuolista kasvilajistoa, jotta tunnistetaan muuttuviin olosuhteisiin sopeutuvat lajit.

Puiden käyttö viheralueilla 

Puiden käytössä otetaan huomioon alueen käyttötarkoitus, olosuhteet sekä hoitoluokka. 

Ilmastonmuutokseen varautuessa on tärkeää käyttää istutuksissa monipuolista kasvilajistoa, jotta tunnistetaan muuttuviin olosuhteisiin sopeutuvat lajit. Puut ovat kasveista pitkäikäisimpiä ja siksi niiden monilajisuus on erityisen tärkeää.

Laajoilla viheralueilla sovelletaan Santamourin mallia, eli ”kymmenen prosentin sääntöä”, jossa tavoitteena ovat erittäin monilajiset puuistutukset. Biologisen monimuotoisuuden avulla hillitään tuholaisten ja tautien leviämistä kasvustoissa. 

Havupuut sitovat lehtipuita enemmän hiiltä, minkä vuoksi niiden käyttöä puistoissa tulee lisätä. 

Pieneliöt huomioidaan kasvilajivalinnoissa. Hyviä puuvalintoja ovat esimerkiksi:

• haavat ja raidat
• kukkivat ja marjoja tuottavat puut
• kolopuut ja lahopuut. 

Puistopuiden istutus

Puistopuiden istutuskuopan koko on

• suurilla puilla 2000 x 2000 millimetriä, syvyys 800 millimetriä
• pienillä puilla 1500 x 1500 millimetriä, syvyys 600 millimetriä. 

Puistopuita ei tule sijoittaa liian lähelle ulkoilureittiä. Etäisyys käytävän reunasta tulee olla vähintään 2,5 metriä. 

Maanalaiset putket ja johdot tulee sijoittaa niin, etteivät ne rajoita puiden istuttamista puistoissa.
 

Puihin liittyvät ohjeet

InfraRYL 23310 Puut. Rakennustieto Oy.

Pensaat ovat monivuotisia puuvartisia kasveja. Ne voivat olla joko ikivihantia lehtipensaita, kuten alppiruusut, lehtensä pudottavia lehtipensaita tai havupensaita.  

Köynnökset kasvavat köynnöstävästi ja ne voivat olla joko puuvartisia tai ruohovartisia kasveja. Osa köynnöksistä tarvitsee tuen kiivetäkseen ja osa kiipeää omin avuin.  

Pensaita ja köynnöksiä käytetään viheralueilla huomioiden alueen käyttötarkoitus, olosuhteet sekä hoitoluokka.  

Kosteikkoon soveltuvia pensaita voidaan käyttää hulevesien hallintaratkaisuissa eroosiosuojauksena ja täydentämässä kosteikkoperennaistutuksia. 

Kate pensasistutusten tyvellä vähentää rikkakasvien kasvua tärkeinä alkuvuosina. Sen takia istutusalueet katetaan aina.

Pensaiden ja köynnösten käyttö katualueilla

Pensaiden ja köynnösten sijoituspaikan valinnassa ja istutusalueiden muotoilussa tulee huomioida kunnossapidon vaatimukset.  

Katualueen keskikaistan istutuksissa tulee ottaa huomioon kunnossapidon vaatimukset ja turvallisuustekijät.  

Pensaita käytetään pääosin massaistutuksina erotuskaistoilla. Köynnöksiä voidaan sijoittaa katualueelle myös tarkoitukseen suunniteltuihin köynnöskehikkoihin tuettuina.  

Pensaiden tulee kestää lumikuormaa tai uusiutua nopeasti sekä kestää alasleikkausta. Pensaslajivalinnoissa on pyrittävä helppohoitoisuuteen.

Pensaisiin ja köynnöksiin liittyvät ohjeet

InfraRYL 23330 Pensaat ja köynnökset. Rakennustieto Oy.

Juhanoja, S., 2005. Puuvartisia peittokasveja. Loppuraportti tutkimushankkeesta ”Puuvartisten maanpeitekasvien menestyminen ja soveltuminen eri käyttökohteisiin” vuosilta 1998–2003”. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT).

Perennat ovat monivuotisia ruohovartisia koristekasveja. Perennojen maanpäälliset osat lakastuvat syksyllä kukinnan ja siementämisen jälkeen. Kasvi aloittaa kasvun taas seuraavana keväänä maassa säilyvien talvehtimiselinten, kuten juurakoiden, mukuloiden, maavarsien tai sipulien avulla.  

• Vantaalla käytetään kotimaisia tai muuten kestäväksi todettuja taimikantoja.  

• Käytetään tutkitusti Suomessa kestäviä perennoja. 

• Lisätään monimuotoisia, kerroksellisia ja dynaamisia istutuksia. 

• Perennat voidaan istuttaa yksittäisinä potti- tai astiataimina tai käyttäen esikasvatettuja perennamattoja.

Perennojen käyttö katualueilla

Perennojen sijoituspaikan valinnassa ja istutusalueiden muotoilussa tulee huomioida kunnossapidon vaatimukset. Erityisesti katualueen keskikaistan istutuksissa tulee ottaa huomioon kunnossapidon lisäksi myös turvallisuustekijät.

Lumen auraus, katualueiden hiekoittaminen ja hiekoitushiekan poisto saattavat vahingoittaa kasvustoja. Istutusalueen ja ajoradan tai kevyen liikenteen väylän väliin suositellaan 0,5 metrin levyistä kivettyä välikaistaa, josta hiekoitushiekka saadaan helposti poistettua.

Perennakaistan minimileveys on 2 metriä. Perennamatoilla saadaan nopeasti hyvä viherpeittävyys.

Perennojen käyttö viheralueilla

Perennaistutuksia käytetään viheralueilla ottaen huomioon alueen käyttötarkoitus, olosuhteet sekä hoitoluokka. On muistettava perennakasvillisuuden hoidon vaatima työmäärä sekä hoidon resurssit.

Kosteikkoperennoja voidaan käyttää hulevesien hallintaratkaisuissa, joissa niillä on usein tärkeä tehtävä sekä viivyttämisessä, haihduttamisessa, imeyttämisessä että puhdistamisessa.

Valmiiksi juurrutetuilla perennamatoilla voidaan sitoa luiskia eroosion varalta.

”Oikea kasvi oikealle paikalle” -periaatteen mukaisesti perennojen joukosta löytyy sopivia lajeja erilaisiin olosuhteisiin niin maaperän, kosteuden kuin valoisuudenkin suhteen.

Perennoihin liittyvät ohjeet

InfraRYL 23340 Perennat. Rakennustieto Oy.

Tossavainen, A. (toim.), 2006. Viherammattilaisen perennakäsikirja. Viherympäristöliiton julkaisu 34.

Ryhmäruusut ovat osa puistoperinnettä. Ryhmäruusuistutuksilla luodaan näyttäviä, jatkuvakukintoisia ja voimakasvärisiä kukkaryhmiä.  

Ryhmäruusut ovat verraten arkoja kasveja, joten niitä suositellaan vain erityisen korkeatasoisesti hoidetuille, valoisille ja lämpimille paikoille.  

Ryhmäruusut tarvitsevat intensiivistä hoitoa, mikä rajoittaa myös niiden käyttömahdollisuuksia. Ryhmäruusut vaativat ammattitaitoista leikkausta.

Ryhmäruusujen käyttö

Ryhmäruusuja käytetään lähinnä R1-hoitoluokan puistoissa ja mahdollisesti R2-hoitoluokkien erikois- tai teemapuistoissa. 

Ryhmäruusut sopivat lämpimille suojaisille kasvupaikoille. Myös kasvualustan tulee olla lämmin ja hyvin vettä läpäisevä. 

Ryhmäruusut eivät sovi varjoon eivätkä katuviheralueille, leikkipuistoihin tai muille toiminta-alueille. 

Taimet istutetaan niin syvään, että jalonnuskohta jää vähintään 10 senttimetriä, mielellään jopa 15 senttimetriä, maan pinnan alle.  

Istutus tehdään vain keväällä.

Ryhmäruusuihin liittyvät ohjeet

InfraRYL 23350.1. Ryhmäruusuistutusten materiaalit. Rakennustieto Oy.

Soini, T.  Viherrakentajan käsikirja. 4. painos, 2009. Viherympäristöliitto ry julkaisu 44.

Kosteikko- ja vesikasvit ovat sopeutuneet kasvamaan vetisissä olosuhteissa. Nimensä mukaisesti kosteikkokasvit kasvavat kostealla kasvupaikalla ja vesikasvit kokonaan vedessä. Kosteikkokasveilla on kyky parantaa veden laatua.

Kosteikot ovat osin matalia vedenpeittämiä tai vettyneitä maa-alueita. Veden määrä vaihtelee muun muassa sadannan, virtaaman ja alueen maaperän vaikutuksesta.

Kosteikkojen tyypillisesti rehevä kasvillisuus sitoo itseensä ravinteita ja epäpuhtauksia. Kasvillisuus tehostaa kosteikoissa tapahtuvia fysikaalisia ja kemiallisia puhdistusprosesseja.

Kosteikot ovat hyvin toteutettuina altaita ja lammikoita tehokkaampia hulevesien puhdistajia bioprosessiensa vuoksi, minkä lisäksi niiden kasvillisuus hidastaa veden virtaamaa. Kasvillisuuden juuristo suojaa myös rannan maastoa eroosiolta.

Vesikasvit voidaan luokitella kahden eri kasvutavan mukaan juurellisiin vesikasveihin ja irrallaan kasvaviin vesikasveihin. Vesikasveja ovat pohja-, upos- ja kelluslehtiset sekä irtokellujat ja ilmaversoiset.

Kosteikko- ja vesikasvien käyttö

Kosteikkokasvillisuus syntyy usein luontaisen leviämisen kautta, mutta sitä voidaan edistää ja monipuolistaa kylvöjen ja istutuksien avulla. Kasvillisuutena käytetään kotimaisia luonnonlajeja, jotka kestävät ajoittaista vedenpinnan vaihtelua.

Kosteikon perustamisessa ja kasvilajien valinnassa hyödynnetään paikan luontaista vyöhykkeisyyttä ja veden pinnan korkeuden vaihtelua. Syvimpään veteen istutetaan vesikasveja, rantaviivalle matalaan veteen rantakasveja, vaihtelevan veden pinnan alueelle kasvilajeja, jotka kestävät sekä kuivuutta että kosteutta ja tulvaniitylle kylvetään tai istutetaan tulvaniityn kasveja ja ylimmälle jo kuivalle rantaosuudelle niittyä.

Kosteikko voi olla myös kauttaaltaan kosteaa niittyä, mikäli vettä on runsaasti vain ajoittain esimerkiksi tulvan aikana.

Valmiita siemenseoksia on saatavilla erilaisin kasvupaikkoihin. Kosteikko- ja rantakasvillisuutta on saatavissa myös valmiiksi istutettuina rantakasvimattoina, joiden lajivalikoimaan voi vaikuttaa. Rantakasvimattojen avulla saadaan heti valmiinnäköinen lopputulos.

• Kasvillisuus on osa järjestelmää, joka toimii esimerkiksi puhdistavana, luonnon monimuotoisuutta lisäävänä, esteettisenä tekijänä tai näiden yhdistelmänä.
• Kasvillisuudella on suuri merkitys veden luontaisessa kierrossa, hulevesien hallinnassa ja terveellisen sekä viihtyisän ja monipuolisen ympäristön muodostamisessa.
• Otetaan huomioon luontainen sukkessio, jota voidaan ohjailla lajivalinnoilla ja hoidolla.
• Luontaisesti maisemaan istuva kosteikko toimii maiseman monipuolistajana.
• Kasvillisuuden avulla korostetaan joki- ja puronvarsien vaihtelevuutta ja moni-ilmeisyyttä sekä kehitetään monimuotoisia ja kerroksellisia reunavyöhykkeitä.
• Mitoitus määräytyy vesimäärän ja sen vaihtelun perusteella.

Kosteikko- ja vesikasvillisuuden valinta ja vaatimukset

Kasvillisuuden valintaan vaikuttavat muun muassa kohteen sijainti alueellisessa rakenteessa, paikan toiminnallinen luonne ja hulevesirakenteen toiminnan tavoitteet.

Istutettavan kasvillisuuden valinnassa otetaan huomioon

• ympäristön kasvupaikkatekijät ja kohteen sijainti
• ilmasto- ja vesiolosuhteet
• alueen käyttö
• hoidon ja huollon resurssit.

Kasvillisuuden valinnassa ja perustamisessa tulee ottaa huomioon kasvien menestyminen paikan edellyttämissä olosuhteissa.

Hulevesien hallinnan kannalta rehevä, monilajinen ja kerroksellinen kasvillisuus pidättää ja puhdistaa hulevesiä paljon tehokkaammin kuin matala ja yksilajinen kasvillisuus, kuten nurmikko. Monilajinen kasvillisuus kestää vaihtuvia olosuhteita ja puhdistaa hulevesissä olevia haitta-aineita.

Rakennettavilla alueilla olevaa kasvillisuutta tulisi säilyttää mahdollisuuksien mukaan. Säilytettävä kasvillisuus vähentää rakentamisen aikaista vesistökuormitusta.

Hulevesirakenteiden istutuksissa voidaan hyödyntää sekä luonnonkasveja että koristekasveja. Istutuksissa suositellaan käytettäväksi kotimaisia taimia ja siemeniä sekä lajikkeita, jotka kestävät vaihtelevia olosuhteita, kuten ajoittaista märkyyttä ja kuivuutta.

Liikenne- ja pysäköintialueiden yhteydessä sijaitsevien hulevesipainanteiden kasvien tulee lisäksi kestää ajoittaista lumikuorman painoa, tiesuolan vaikutusta sekä koneellista puhdistusta.

• Kasvit valitaan hulevesien hallintarakenteeseen sopivaksi.
• Valintaan vaikuttaa hulevesijärjestelmä, joka voi olla viivyttävä, imeyttävä, pidättävä, puhdistava tai ohjaava.
• Luonnonmukaisten kohteiden annetaan pitkälti kasvittua itsekseen. Kasvillisuuden kehittymistä ohjataan hoidon avulla.
• Valinnassa otetaan huomioon rantojen ja pienvesien eläimistö suosimalla niiden hyvinvointia edistävää kasvilajistoa.
• Tarvittaessa valitaan erityisesti vettä puhdistavia kasveja.

Kosteikko- ja vesikasveihin liittyvät ohjeet

InfraRYL 22250.1 Luonnonmukaisten suojausten materiaalit. Rakennustieto Oy. 

InfraRYL 23370.1 Vesikasvi-istutusten materiaalit. Rakennustieto Oy.

Kausikasveiksi kutsutaan pääasiassa rakennetussa ympäristössä käytettäviä yksivuotisia kevät-, kesä- ja syyskasveja, joita istutetaan maaryhmiin, istutusastioihin tai amppeleihin. Kausikasvi-istutukset tuovat kaupunkilaisille elämyksiä, lisäävät viihtyvyyttä ja ovat osa puistoperinnettä.

Kesäkukkia ja muita kausikasveja käytetään 

• paikoilla, joissa on paljon liikkujia 

• keskeisillä yleisillä alueilla 

• kaupunkikuvallisesti merkittävissä kohteissa 

• perinteikkäissä kohteissa, esimerkiksi kartanoympäristöissä 

• sankarihaudoilla perinteet huomioon ottaen. 

Kausikasvien käyttö ja hoito  

Ainoastaan kausikasveilla voidaan tehdä koko kasvukauden kukintaansa jatkavia, värikkäitä istutuksia. Kausikasvi-istutukset ovat neliökustannuksiltaan suhteellisen kalliita, sillä ne vaativat vuosittaisen istutuksen ja säännöllisen, ammattitaitoisen hoidon.  

Kesäkukat ovat näyttäviä ja kukkivat pitkän aikaa. Ne vaativat runsaasti hoitoa ja ylläpitotöitä, kuten kastelua ja lannoitusta sekä rikkakasvien kitkentää ja kuihtuneiden kukkien poistoa. 

Istutusastiaan asennettavalla altakastelujärjestelmällä voidaan helpottaa hoitotyötä. 

Kesäkukat istutetaan ja astiaistutukset tuodaan ulos vasta pahimpien keväthallojen päätyttyä. 

Kausikasveihin liittyvät ohjeet

InfraRYL 23362 Ryhmäkasvit. Rakennustieto Oy.

Soini, T. Viherrakentajan käsikirja. 4. painos, 2009. Viherympäristöliiton julkaisu 44.

Sipulikukat ovat kevään ensimmäisiä kukkivia kasveja ja niitä istutetaan pääasiassa ryhmiin näkyville paikoille, pensaiden ja perennojen lomaan. Lisäksi sipulikukkia voidaan istuttaa nurmikko- ja niittyalueille pikkusipuleina, jotka saavat levitä vapaasti.

Historiallisissa ympäristöissä käytettään kukkasipuleiden vanhoja lajeja ja lajikkeita.

Sipulikukista suositaan itsekseen leviäviä, pitkäikäisiä lajeja ja lajikkeita. Kaikki sipulikukat pitävät ilmavasta, vettä läpäisevästä ja multapitoisesta maasta.

Kukkasipuleiden käyttö

Kukkasipuleita käytetään 

• keskeisillä yleisillä alueilla 

• kaupunkikuvallisesti merkittävissä kohteissa 

• historiallisissa ympäristöissä. 

Kukkasipuleita käytetään pensas- ja perennaistutusten sekä kesäkukkien kanssa samassa ryhmässä seassa tai reunuksena täydentämässä ja monipuolistamassa istutusryhmää sekä pidentämässä kukinta-aikaa. Lisäksi niitä käytetään nurmikoilla ja niittyalueilla, joilla ne saavat levitä vapaasti.

Sipulikukkien valinta

• Sipulikukista suositaan itsekseen leviäviä, pitkäikäisiä lajeja ja lajikkeita.  

• Istutusryhmissä muun kasvillisuuden korkeus otetaan sipulikasvien valinnassa huomioon. 

• Nurmi- ja niittyalueilla käytetään aikaisin kukkivia, itsekseen leviäviä pikkusipuleita, kuten scillat. 

• Nurmikkoalueille voidaan istuttaa myös yksivuotisia sipulikukkia näyttäviksi aiheiksi.

Sipulikukkiin liittyvät ohjeet

InfraRYL 23361 Sipuli- ja mukulakasvit. Rakennustieto Oy.

Dynaamiset istutukset toimivat luontaisen kasviyhdyskunnan tapaan. Ne ovat usein perinteisen perennapenkin ja niityn välimuotoja: monilajisia ja monikerroksisia, yleensä monivuotisista ruohovartisista kasveista eli perennoista koostuvia istutuksia.

Monilajiset kerrokselliset kasviyhdyskunnat ovat tavanomaisia istutuksia vakaampia, sillä ne pystyvät vaihtelemaan lajistonsa runsaussuhteita vallitseviin olosuhteisiin sopiviksi sopeutuen näin eri vuosien sääolosuhteisiin. 

Dynaamiset istutukset lisäävät kaupunkibiotooppien biologisia arvoja ja tuovat väriä, elämää ja merkitystä ympäristöön. Ne muuttuvat kasvukauden edetessä ja kehittyvät edelleen vuosien kuluessa olosuhteiden ja kasvilajien välisen dynamiikan ohjaamana. 

Kasviyhdyskunnan kehittyminen noudattaa luonnon lainalaisuuksia, mutta kehittymistä ohjataan tavoitteellisella hoidolla.

Dynaamisten istutusten käyttökohteet 

Sopivia käyttökohteita ovat

• sekä rakennetut puistot että luonnonmukaiset viheralueet ja liikennealueet  

• avoimet ja karut kasvupaikat  

• puistopuiden ja pensaiden alla yhtenäisenä alueena  

• metsäpuutarhat  

• hulevesiuomat ja kosteikot 

• kattopuutarhat ja viherkatot 

• väliaikaiset viheralueet.

Istutuksissa ja niiden sijoituspaikassa tulee ottaa huomioon alueen käyttö, kulutus ja kulunohjaus. Dynaamiset istutukset eivät sovellu historialliseen miljööhön.  

Dunnett, N. & Hitchmough, J. (toim.). 2004. The Dynamic Landscape. Lontoo, SPon Press. ISBN 978-0415438100

Oudolf, P. & Kingsbury, N. 2013. Planting: a new perspective. Timber Press. ISBN: 1604693703.

Rainer, T. & West, C. 2015. Planting in a Post-Wild World: Designing Plant Communities for Resilient Landscapes. Timber Press. ISBN-10: 1604695536.