Ulkoilureitit ja puistokäytävät

Seudulliset ulkoilureitit muodostavat virkistysalueyhteyksiä eri kaupunginosien tai eri kaupunkien välille. Valaistujen ja talvikunnossapidettävien reittien leveys on 3,5 metriä tai vähintään 3 metriä.

Mitoitus määräytyy muun muassa maastonmuotojen ja käyttöpaineen mukaan. Mitoituksessa huomioidaan myös mahdollisten kuivatuspainanteiden tilantarve, joka usein on noin 1,5 metriä molemmin puolin.

Sivukaltevassa maastossa joudutaan usein pengertämään maastoa, jolloin reitin kokonaistilantarve saattaa olla jopa 10 metriä. Reitin pituuskaltevuudessa pyritään esteettömyyden perustasoon, joka on enintään 8 prosentin kaltevuus, mutta maastonmuotojen mukaan myös jyrkempiä reittejä tehdään.

Uusien reittien linjauksessa hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan olemassa olevia polkuja. Reittien rakentamista herkille kallioiden lakialueille sekä soille pyritään välttämään. Myös louhintaa vältetään mahdollisuuksien mukaan.

Ulkoilureittien pinnoite on hyvin tiivistetty kivituhka. Reittien suunnittelussa huomioidaan myös opastus.

Puistokäytävät ovat pääosin kivituhkapintaisia käytäviä. Puistokäytävien leveys voi vaihdella riippuen käytöstä ja kunnossapitotarpeesta.

Valaistut pääreitit palvelevat laajempaa aluekokonaisuutta ja niissä voi myös pyöräillä. Paikan mukaan puistokäytävän rinnalla voi olla latuyhteys ja puiston sisääntulon yhteydessä esimerkiksi puistomuuntamo. Lisäksi reitin varrella on usein myös muita kalusteita, kuten penkkejä ja roska-astioita.

Kivituhkakäytävien päihin tehdään 3 metrin pituinen asfalttilippa (r=1) paikoissa, joissa siirrytään asfaltilta kivituhkapinnalle.

Vantaalla on kattava latuverkko, joka pitää sisällään myös kilpalatuosuudet ja yhdysladut.

Latujen ei tarvitse noudattaa esteettömyystavoitteita vaan turvallisuusnormeja. Jyrkkien laskujen, joiden kaltevuus on 9–16 prosenttia, tulee olla mahdollisimman lyhyitä ja suoria. Kaartuvissa laskuissa pituuskaltevuuden tulee olla pieni, mikä on 5–8 prosenttia, ja valaisimet sijoitetaan sisäkaarteen puolelle. Alamäkien alaosassa ei saa olla risteäviä reittejä.

Laduiksi hyödynnetään usein voimalinjakäytäviä tai peltoja, koska kumpareiseen metsämaisemaan on vaikea sovittaa leveitä latukäytäviä. Latu voidaan toteuttaa myös puistokäytävän rinnalle.

Jos latu tehdään paikkaan, johon ei ole tulossa ulkoilureittiä, se voidaan rakentaa kevyesti. Se tarkoittaa, että pohjamaa tasoitetaan ja pinta jätetään niityksi, varvikoksi tai nurmeksi. Latupohja on yleensä niittynurmipintainen tasattu alue, jonka ulkosivulla voi olla loiva pintavesipainanne.

Urheilullisen käytettävyyden lisäksi ladun linjauksessa otetaan huomioon luonto- ja maisema-arvot.

Vantaan yleiskaavassa on esitetty ohjeelliset ratsastusreitit. Ratsastusreitit olisi hyvä perustaa erilleen muista reiteistä sekä ratsastajan että muiden ulkoilijoiden turvallisuuden takia.

Ratsastusreittien suunnittelussa tarvitaan yhteistyötä julkisten ja yksityisten tahojen kesken. Tarkoituksena on, että yhdistykset ja yritykset toteuttavat ja ylläpitävät reittejä yhteistyössä kaupungin kanssa.

Kaviouran minimileveys on 1 metrin. Vapaata tilaa tarvitaan 1,5 metriä leveyssuunnassa ja 3 metriä korkeussuunnassa. Alikulussa tavoitekorkeus on 3,5 metriä.

Reitit pyritään suunnittelemaan hyväpohjaiseen maastoon, jotta rakennekerroksia ei tarvittaisi. Pelkkä raivaus ja humuskerroksen poisto riittää.

Tarpeellisiin paikkoihin levitetään 100 millimetrin kerros soraa. Heikosti kantaviin paikkoihin asennetaan kuitukangas maapohjan päälle sekä 150 millimetrin kantava kerros murskeesta ja 100 millimetrin pintakerros sorasta. Kulutukselle alttiit kohdat suojataan kuorikatteella.

Luontopolut mitoitetaan tapauskohtaisesti. Luontopolkuihin sovelletaan esteettömyystavoitteita mahdollisuuksien mukaan.

Reitit pyritään suunnittelemaan hyväpohjaiseen maastoon, jotta rakennekerroksia ei tarvita. Kosteille alueille voidaan suunnitella pitkospuita.

Luontopolut linjataan luontoarvojen ja maiseman ehdoilla.

InfraRYL 21440. Sitomattomat kulutuskerrokset. Rakennustieto Oy.