Portaat ja luiskat

Portaita voidaan käyttää jalankulkureittiä lyhentävänä rinnakkaisyhteytenä.

Kulkuväylän osana oleva porras sijoitetaan kulkureitin sivuun samansuuntaisesti tai kulkureittiin nähden kohtisuoraan putoamisen estämiseksi.

Porrasaskelmat alkavat vähintään 300 millimetrin etäisyydeltä, mutta mieluiten varoitusalueen pituudelta 600 tai 1200 millimetrin etäisyydeltä sivuavasta kulkuväylästä.

Portaat tulee sijoittaa siten, että niiden käsijohteet eivät ulotu sivuavalle kulkuväylälle.

• Mikäli tämä ei tilanpuutteen takia ole mahdollista, käännetään käsijohteet sivuavan kulkuväylän suuntaisesti vähintään 300 millimetrin pituudelta.

Portaan leveys määräytyy käyttötarkoituksen ja portaita käyttävien henkilöiden lukumäärän mukaan.

Portaiden suositeltava minimileveys on vähintään 2000 mm käsijohteiden välistä mitattuna, kuitenkin vähintään 1600 mm.

• Jos portaissa on lastenvaunuluiska, on portaiden minimileveys vähintään 2700 millimetriä.

Portaisiin tehdään välitasanne 10–15 askelman välein.

• Välitasanteen syvyys on vähintään 1200 mm.

Portaiden nousun ja etenemän tulee pysyä samana läpi portaiden.

• Portaiden mitoitus on 2 x nousu + etenemä = 660 millimetriä.
• Lämmitetyissä ja katetuissa portaissa voidaan käyttää mitoitusta 2 x nousu + etenemä = 630 millimetriä.

Nousuksi suositellaan 120–130 millimetriä, jolloin etenemä laskentakaavan mukaan on 400–420 millimetriä.

• Nousu saa katetuissa ulkotiloissa olla korkeintaan 160 millimetriä ja muualla 130 millimetriä.

Askelmissa on 1 prosentin kallistus alaspäin.

Askelmissa ei ole sivukaltevuutta.

Portaiden tulee olla tasaisesti valaistut ja niiden tulee erottua materiaali- ja tummuuskontrastina ympäristöstä.

Esteettömyyden erikoistasolla portaiden ylä- ja alapäähän tehdään varoitusalue materiaalilla, jolla saadaan toteutettua sekä tummuus- että tuntokontrasti.

• Varoitusalueen syvyys kulkusuuntaan on 600 mm, paitsi kun väylä johtaa suoraan alaspäin johtavaan portaaseen. Tällöin varoitusalueen syvyys on 1 200 mm.
• Varoitusalue toteutetaan koko portaan levyisenä.
• Portaan alapäässä tuntoon perustuva varoitusalue on asennettava alkamaan heti alimman askelman etureunasta.
• Portaan yläpäässä tuntoon perustuva varoitusalue on asennettava alkamaan heti ylimmän askelman jälkeen.

Alle neljän nousun portaita on syytä välttää, koska niiden havaittavuus on heikko.

Tummuus- ja tuntokontrasti saadaan käyttämällä materiaalina talvihoidettavilla alueilla lohkottua noppakiveä. Lämmitetyillä ja katetuilla alueilla voidaan käyttää myös graniittista kupolilaattaa.

• Kiven väri valitaan ympäröivän pinnan mukaan siten, että tummuuskontrasti on mahdollisimman suuri.
• Sisäänkäyntien yhteydessä tuntokontrasti voidaan toteuttaa myös hiekanpoistoritilän tai vastaavan avulla.

Jokaisen porrasaskelman etu- tai yläpinnassa on 30—40 millimetriä leveä väri- tai kontrastiraita. Kontrastiraidan materiaali valikoituu portaiden materiaalin mukaan.

Vaunuluiskan käyttöä tulee välttää ensisijaisena ratkaisuna ja se ei voi olla ainoa reitti portaiden lisäksi.

• Vaunuluiska erotetaan portaista käsijohteella.
• Vaunuluiskan kiskojen leveys on 200 ja 350 millimetriä, niiden väli 300 millimetriä ja etäisyys reunasta 70 millimetriä (Helsingin kaupungin tyyppipiirustus 29400/729, Sähkölämmitteiset kiviportaat, Piirustus 3, askelmat).
• Portaissa, joissa on vaunuluiska, tulee huolehtia, että välitasanteen pituus kiskojen päästä on yli 1200 millimetriä.

Katu- ja puistoalueilla suositaan ensisijaisesti luonnonkiviportaita. Kestävin ja huoltovapain porrasvaihtoehto ulkoportaisiin on graniittinen massiiviporras, jolloin nousu ja etenemä muodostuvat yhtenäisestä paksusta kiviporraslankusta.

Portaan etenemä- ja nousupinta työstetään polttamalla tai ristipäähakkaamalla karkeaksi. Nousupinta voi olla myös lohkottu.

Betonirakenteiset portaat voidaan päällystää graniittilaatoilla. Tarvittava asennusvara on tuotteen paksuus ja sen lisäksi 30—60 millimetriä. Suositeltava saumaleveys on 8—10 millimetriä.

Betonirakenteissa noudatetaan betoninormeja ja raudoituksissa SFS-standardeja, saumausmassat SILKO 3.731.

Luonnonkivipäällysteissä noudatetaan SFS-standardeja ja InfraRYL 21441 Luonnonkivilaatoitukset.

Betonirakenteiset portaat voidaan päällystää betonilaatoilla.

Betonirakenteissa noudatetaan betoninormeja ja raudoituksissa SFS-standardeja, saumausmassat SILKO 3.731. Betonilaattapäällysteet InfraRYL 214312.

Betonilaatat kiinnitetään juotosbetonilla.

Puurakenteisia portaita käytetään pääasiassa luonnonmukaisilla viheralueilla. Muilla alueilla käytetään pääasiassa luonnonkiveä, betonia tai metallia. Märkänä puupinta on liukas.

Puuaskelmat voidaan rakentaa suoraan maahan tuettuina tai tuuletettuina. Tuuletetussa rakenteessa askelmien runko kannatetaan maahan juntattujen pystytolppien varaan. Puuaskelmat voidaan rakentaa myös maahan pystyyn asennettavista pölkyistä. Askelmien etureunassa voidaan käyttää tukena puuparrua tai hirttä. Varsinainen askelmataso voidaan tehdä lankuista tai puuparrusta.

Portaiden maa- ja vesikosketuksessa olevissa rakenteissa, kantavissa rakenteissa sekä erityistä turvallisuutta vaativissa rakenteissa käytetään A-luokan painekyllästettyä puutavaraa. Voidaan käyttää myös puumateriaaleja tai -tuotteita, joissa ei ole käytetty ympäristölle haitallisia kyllästysaineita.

Puuportaaseen soveltuu esimerkiksi puurakenteinen pinnakaide.

• Kantavat teräsrakenteet InfraRYL41210
• Teräslaadut SFS-standardien mukaiset

Luiska johtaa tasanteelta tasanteelle ja sen on oltava kulkusuuntaan nähden suora.

• Luiskan tulee olla suoravartinen ja se voi kääntyä ainoastaan tasanteiden kohdalla.

Luiskaa ei koskaan sijoiteta lähtemään suoraan ovelta ilman tasannetta.

Luiskan reunassa on oltava 50 mm korkuinen suojareuna, jos luiska ei ole ympäröivän maaston tasossa tai se ei rajaudu kiinteään rakenteeseen.

Luiskan tulisi näkyä kokonaan alku- ja loppupäästä.

Luiskan leveys riippuu sen sijainnista ja käyttötarkoituksesta.

• Koneellisesti kunnossapidettävän luiskan tulee olla vähintään 2300 millimetriä leveä.
• Esteettömyyden erikoistasolla luiskan leveyden tulee olla vähintään 1800 mm, joka mahdollistaa kahden pyörätuolin kohtaamisen.
• Yksikaistaisen luiskan suositeltava minimileveys on vähintään 1200 millimetriä, kuitenkin vähintään 900 millimetriä.
  • Jos 900 mm leveä luiska kääntyy 90 astetta, tasanteelle tehdään väljennys 1500 mm x 1500 mm.

Esteettömyyden erikoistasolla luiskan kaltevuus saa olla enintään 5 %, perustasolla 8 %.

• Ilman välitasanteita jatkuva luiska saa olla enintään 5 prosenttia (1:20) kalteva.
• Suosituksena on, että erikoistasolla yksittäisen luiskan pituus on korkeintaan 9600 mm.

Luiskan sivukaltevuus saa olla enintään 2 %.

Luiskan ylä- ja alapäässä on oltava vähintään 1500 mm pitkä vaakasuora tasanne. 

Välitasanteen mitoitukseen vaikuttaa luiskan pituus, leveys ja kaltevuus.

• Pyörätuoli tarvitsee halkaisijaltaan 1500 millimetrin tilan ja sähköpyörätuoli 2500 millimetrin tilan.
• Jos luiskan pituus on yli 6000 mm ja kaltevuus yli 5 %, on välitasanteen pituus vähintään 2000 mm.
• Suosituksena ulkotiloissa on, että välitasanteen pituus- ja sivukaltevuus on alle 2 %.

Luiskan on oltava helposti havaittava.

Luiska on tasaisesti valaistu.

Esteettömyyden erikoistasolla luiskan alkamis- ja päättymiskohtaan tehdään varoitusalue materiaalilla, jolla saadaan toteutettua sekä tummuus- että tuntokontrasti.

• Varoitusalueen syvyys kulkusuuntaan on 600 mm, paitsi kun luiska on suoraan kulkuväylän jatkeena. Tällöin varoitusalueen syvyys on 1 200 mm.
• Varoitusalue toteutetaan koko luiskan levyisenä.

Luiskat päällystetään kuten muutkin siihen liittyvät päällystetyt alueet.

Luiskan kulkupinnan on oltava 

• tasainen, kova ja luistamaton
• helposti havaittava
• heijastamaton.

Poikkeamat tasaisuudessa saavat olla enintään 5 millimetriä, ja laattojen saumat saavat olla enintään 5 millimetriä leveitä.

• Metalliverkkoa käytettäessä sen rakojen leveys saa olla enintään 5 millimetriä.

Tummuus- ja tuntokontrasti saadaan käyttämällä materiaalina talvihoidettavilla alueilla lohkottua noppakiveä. Lämmitetyillä ja katetuilla alueilla voidaan käyttää myös graniittista kupolilaattaa.

• Kiven väri valitaan ympäröivän pinnan mukaan siten, että tummuuskontrasti on mahdollisimman suuri.
• Sisäänkäyntien yhteydessä tuntokontrasti voidaan toteuttaa myös hiekanpoistoritilän tai vastaavan avulla.

• Luiskan kaltevuus > 1:3, maanpeitepensaita
• Luiskan kaltevuus > 1:2, luiskakennostoja tai vastaavia tuotteita
• Luiskan kaltevuus > 1:1.5, kiveys

Verhoustyyppiä valittaessa otetaan huomioon:

• luiskan kaltevuus
• ympäristön laatu
• rakenteen ulkonäkö
• ilkivallan todennäköisyys.

Siltaluiskien verhouksessa noudatetaan Tiehallinnon SILKO-ohjeita.

• järjestetty kiviheitoke- ja kiviheitokeverhous (louhe)
• kenttäkiveys
• noppa- ja nupukivi
• kivilaatat
• molskotti
• sepeli

Kiviverhouksissa käytetään paikan ympäristölle tyypillisiä kivilajeja ja kiven värejä. Kivilajeista sopivat rapautumattomat, tiiviit ja hienorakeiset kivilajit, kuten graniitti. Kiviverhouksen valintaperuste voi olla myös yhteensovittaminen muihin ympäristörakenteisiin.

Murskattu kiviaines ei saa olla rapautunutta tai helposti murenevaa. Sepeliverhouksen kiviaineksen raekokoon pitää olla 50–100 millimetriä ja molskottiverhouksen 100–200 millimetriä. Kenttäkivinä käytetään muodoltaan säännöllisiä luonnonkiviä, jotka ovat kooltaan 150–250 millimetriä.

Kiviheitokeverhouksella tarkoitetaan louhoskivistä koneellisesti tehtyä verhousta. Järjestetyn kiviheitokeverhouksen pinta tehdään käsin latomalla. Kiviheitoketta käytetään suojaamaan erityisesti vesistösiltojen keiloja, luiskien alaosia ja tiepenkereitä sekä rantaluiskia eroosiolta ja aallokon tai virtaavan veden vaikutuksilta.

Kiviheitokeverhouksen materiaalina käytetään kallioleikkauksista tai louhoksista saatavia, halkaisijaltaan 400—1000 millimetrin louhoskiviä. Halkaistuja luonnonkiviäkin voidaan käyttää, jos louhoskivien saaminen on vaikeaa.

Järjestetty kiviheitokeverhous tehdään pienemmistä, halkaisijaltaan 200—400 millimetrin kivistä, joita kaksi henkilöä pystyy liikuttelemaan kangilla ja kivisaksilla.

Kiviheitokeverhouksen teko-ohjeet ja laatuvaatimukset on esitetty SILKO-ohjeessa 2.911 ja yleisohjeessa SILKO 1.901.

• betonilaatat
• betonikivet

• luiskakennostot
• eroosiosuojaverkot
• eroosiomatot

Kaidetyyppi valitaan kulloisenkin kohteen käyttötarpeen mukaan.

Putoamiselta suojaavien kaiteiden käyttötarve on määritetty ympäristöministeriön asetuksen ”1007/2017 ympäristöministeriön asetus rakennuksen käyttöturvallisuudesta” mukaisesti.

• Alle 500 mm putoamiskorkeus ei tarvitse kaidetta.
• 500 - 700 mm pudotuksessa käytetään harvaa kaidetta.
• Yli 700 mm pudotuksessa käytetään suojakaidetta.
  • Yli 700 mm putoamisvaaran kohteissa kaiteessa tulee olla suojaava osa, jonka korkeus on vähintään 700 mm.

Pengerluiskissa kaide tarvitaan seuraavissa tilanteissa:

• Harva kaide tarvitaan, kun pengerluiskan kaltevuus on jyrkempi kuin 1:2 ja pudotus on yli 1,5 m, mutta enintään 3 m.
• Suojakaide tarvitaan, kun pengerluiskan kaltevuus on jyrkempi kuin 1:2 ja pudotus on yli 3 m.

Kaiteiden materiaalina on teräs.

Harva kaide koostuu suorakaiteen rungosta sekä vaakasuuntaisista putkista. Kaiteen korkeus on kohteesta riippuen 1200 mm tai 1000 mm. Kaide-elementin pituus on 2000 mm. Harvaa kaidetta käytetään:

• tasaisella maalla tilaa rajaavana kaiteena
• putoamisen suojana silloin kun suora pudotus kaiteen takana on 500 - 700 mm
• pengerluiskan edessä suojana kun pengerluiskan kaltevuus on jyrkempi kuin 1:2 ja pudotus on yli 1,5 m, mutta enintään 3m.

Suojakaide koostuu kaiderungosta ja suojaavasta osasta, joka on vaihtoehtoisesti pystypinnat, verkko, reikälevy tai umpilevy. Kaiteen korkeus on kohteesta riippuen 1200 mm tai 1000 mm. Suojakaidetta käytetään:

• putoamisen suojana silloin kun suora pudotus kaiteen takana on yli 700 mm
• pengerluiskan edessä suojana kun pengerluiskan kaltevuus on jyrkempi kuin 1:2 ja pudotus on yli 3 m korkea.

Pysäkkikaidetta käytetään pysäkkikorokkeella putoamissuojana ja pysäkkiä rajaavana kaiteena.

Kaiteisiin on mahdollista laittaa lisävarusteena nojailukaide tai aurausjohde.

• Nojailukaide on liitettävissä harvaan kaiteeseen ja suojakaiteeseen. Nojailuosa ulottuu kaiteen sisäpuolelle, jolloin se myös estää kaiteen yli kiipeämistä vaakajohteisessa kaiteessa. Nojailuosa on poikkileikkaukseltaan ovaalin mallinen.
• Aurausjohde on kaarelle taivutettu teräslevy. Aurausjohteen keskilinja sijoittuu 500 mm korkeudelle kaiteen alareunasta.

Kaiteen alusta tasataan ja pinnoitetaan sitomattoman kulutuskerroksen materiaalilla tai suunnitelman mukaisella kiveyksellä.

Maahan perustettavan kaiteen suositeltava etäisyys kevyen liikenteen väylästä on 250 mm. Vähimmäisetäisyys luiskan tai jyrkänteen reunasta on 250 mm.

Portaiden reunapalkissa kaide sijoitetaan keskelle reunapalkkia.

Kevyen liikenteen kaide pyritään asentamaan mahdollisimman lähelle sillan kaiteen päätyä.

• Kaiteiden väliin jäävän tilan maksimileveys on 110 mm.
• Jos tolppien väli jää kuitenkin kohdekohtaisista syistä suuremmaksi, kevyen liikenteen kaidetta jatketaan viimeisen tolpan jälkeen tarvittava pituus.

Luiskissa, pengerluiskissa ja kaarevissa kohteissa kaide-elementit valmistetaan tyyppikuvien pohjalta.

• Kohdekohtaisessa asema- tai pohjapiirustuksessa määritetään kaiteen vaakageometria ja pituusleikkauksessa pituuskaltevuus.
• Kaide-elementtien käyttö suorina osina tai kaarresäteen mukaan taivutettuna päätetään kohdekohtaisessa suunnitelmassa.
• Luiskissa ja kaarteissa kaidetolpat asennetaan aina pystysuoraan.

Suunnittelukohteesta tehdään aina kohdekohtainen suunnitelma. Kohdekohtaisessa suunnitelmassa tulee esittää:

• kaiteen alkamis- ja päättymiskohdat, mahdolliset poikkeavat tolppajaot, mahdolliset kaarevuussäteet, pituusleikkaus, kaiteeseen valittu materiaali sekä värit.

Kevyen liikenteen kaiteille on kuusi vaihtoehtoista perustamistapaa. Perustamistapa valitaan kohteen mukaan.

Portaissa ja porrasluiskissa käytetään aina käsijohdetta, muuten käsijohteen tarve määritellään tapauskohtaisesti. Suosituksena on, että käsijohde asennetaan kaikkiin portaisiin ja luiskiin, myös silloin, kun tasoero on vain yhden askelman korkuinen.

Käsijohde on yhtenäinen ja katkeamaton myös välitasanteen kohdalla ja siitä on saatava tukeva ote.

Käsijohde asennetaan portaiden ja luiskien molemmille puolille kahdelle korkeudelle: 700 ja 900 mm.

• Yli 2400 mm leveässä portaikossa on oltava käsijohde, joka jakaa portaan vähintään 2400 mm välein. Eli käsijohde sijaitsee 2,4 metrin välein tai keskellä ja molemmilla puolilla.
• Yksijohteista käsijohdetta voidaan käyttää vain esteettömyyden perustasolla.

Käsijohteen on jatkuttava syöksyn alkamis- ja loppumiskohdan ohi vähintään 300 mm.

Käsijohteen väylän puoleinen ulkopinta tulee sijoittua 20 mm reunapalkin tai reunakiven etureunan taakse, jotta se on suojassa auraukselta.

• Vaihtoehtoisesti käsijohde sijoitetaan mahdollisen reunakivilinjan taakse tai väylän reunaan siten, että käsijohde jää vähintään 100 mm aurattavan väylän ulkopuolelle.

Käsijohde on muodoltaan pyöreä tai pyöristetty suorakaide. Käsijohteen päät pitää olla taivutettu niin, ettei siihen voi takertua.

Kasvillisuus tai kasattu lumi ei saa estää käsijohteen käyttöä.

Käsijohteiden materiaali on sinkittyä tai ruostumatonta terästä.

Käsijohde tehdään useimmiten pyöreästä 42,3 millimetrin putkesta tai suorakaiteen muotoisesta pyöristetystä profiilista, jonka ympärysmitta on 120–180 millimetriä.

Käsijohteen etäisyys seinästä tulee olla 35–45 millimetriä.

• Esteettömyyden perustasolla seinään asennettavien mallien ulottuma seinästä määritetään kohteittain siten, että käsijohde ulottuu jalankulun väylälle.

Käsijohdetolppien kiinnitysväli on enintään 1,9 metriä.